Lymfaturvotus (lymfaödeema) rintasyöpäpotilailla

 

Rintasyöpäleikkauksen yhteydessä imusolmukkeiden poisto osittain tai kokonaan aiheuttaa imunestekierron häiriön leikatun puolen yläraajan ja/tai ylävartalon alueella. Tästä voi olla seurauksena lymfaturvotusta, joka usein heikentää yläraajan toimintakykyä

Lymfaturvotusta esiintyy noin 4- 30%:lla rintasyöpäleikatuista naisista. Imunestekierron häiriön riskiä lisäävät imusolmukkeiden poiston ohella kainalon alueen sädehoito ja ylipaino.

Leikatun puolen yläraajan toimintakyvyn ylläpitämiseksi lymfaturvotuksen hoito tulee aloittaa varhaisessa vaiheessa. Tärkein hoitomuoto on kompressio. Ota yhteyttä lääkäriin heti, jos leikatun puolen käsivarsi alkaa turvota tai siinä näkyy tai tuntuu tulehduksen merkkejä, kuten kuumotusta, punoitusta tai kipua. Saat maksusitoumuksen tukihihan ja/tai -hanskan hankkimiseksi sekä tarvittaessa lymfaterapiaan.

Suomen Lymfahoito ry:n sivuilta löytyy ohjeita henkilölle, jolle tehty rintasyöpäleikkaus. Ohjeet koskevat sekä henkilöitä, joilla on lymfaödeema, kuin myös heitä, joilla on riski saada sellainen. Ohjeiden tarkoituksena ei ole rajoittaa jokapäiväistä elämää vaan kiinnittää huomiota asioihin, jotka voivat vaikuttaa turvotuksen syntyyn ja pahenemiseen.


 

Faktoja lymfasta

 

Turvotus

Turvotus on kudokseen kertyvää nestettä, jonka voi havaita silmämääräisesti tai käsin tunnustelemalla.

Imunestejärjestelmä

Imunestejärjestelmä on verenkierron ohella kehon nesteiden (veri ja imuneste) kuljetusjärjestelmä. Imunestejärjestelmä ulottuu kehon kaikkiin elimiin ja kudoksiin. Sen tehtävä on kuljettaa sidekudoksesta takaisin verenkiertoon kaikki ne aineet ja nesteet mitä laskimojärjestelmä ei pysty kuljettamaan.

Lymfa eli imuneste on kudosnestettä, joka kuljettaa proteiineja ja elimistön aineenvaihduntatuotteita.  Imuneste suodattuu verisuonista kudoksiin. Kudoksista imuneste kulkeutuu imusuonia pitkin imusolmukkeisiin ja sieltä takaisin laskimoverenkiertoon. Jos imunestekierto häiriintyy, neste jää kudoksiin aiheuttaen turpoamista. Tätä tilaa kutsutaan lymfedeemaksi tai lymfastaasiksi.

Toimiva munestekierto on elintärkeä kehon nestetasapainon ylläpitämiseksi. Kuljetustehtävän lisäksi imunestejärjestelmällä on tärkeä tehtävä kehon puolustusjärjestelmässä.

Turvotuksen synty

Kun imunestejärjestelmän toimintakyky on alentunut, valkuaisainepitoinen neste jää kudokseen ja syntyy turvotusta eli ns. lymfaödeema. Neste kerääntyy kudoksessa solujen välitilaan ja loitontaa soluja toisistaan, mikä edelleen hidastaa kudoksen aineenvaihduntaa.

Imusolmukkeiden poisto voi aiheuttaa lymfakierron häiriöitä. Imusolmukkeiden poistoalueelle suunnattu sädehoito saattaa lisätä lymfaödeeman riskiä. Rintasyöpäleikkauksessa imusolmukkeet ovat kolmessa eri tasossa: kainalossa, pienen rintalihaksen alla ja rintalihaksen alla. Jos ns. vartijasolmuke on terve (tutkitaan leikkauksen aikana), alueen imusolmukkeita ei tarvitse poistaa.

Soliskuoppaan annettu sädehoito saattaa myös vaurioittaa imusuonistoa, aiheuttaa fibroosia (sidekudostumista) kudokseen ja fibrotisoida imutien siten, että lymfakierto heikentyy.

Turvotuksen eteneminen

Lymfaturvotus saattaa aiheuttaa toimintakyvyn rajoittumista. Pitkään jatkunut lymfaturvotus voi lisätä myös side- ja rasvakudoksen muodos­tumista ja heikentää immuunitoimintaa. Lymfaturvotus on krooninen sairaus, jonka eteneminen voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen. Hoitamattomana se useimmissa tapauksissa etenee vaiheeseen II. Toistuvat infektiot (erysipelas eli ruusu) ovat usein taustalla, jos tila etenee vaiheeseen III. Pahimmillaan lymfaturvotus voi johtaa lopulta vai­kea-asteiseen pysyvään raajan turpoamiseen ja kudosmuutoksiin (elefantiaasi), ja jopa pahalaatuisiin veri- tai imusuonikasvaimiin.
(Lähde: Finohta raportti – Lymfaturvotuksen Fysioterapia Rintasyöpäpotilailla)

Suurin riski lymfaturvotuksen kehittymiselle 2-24 kk leikkauksen jälkeen

Riski lymfaturvotuksen muodostumiseen säilyy käytännössä koko loppuelämän ajan.

Lymfaturvotuksen muodostumiselle altistavat:

Rintasyövän jälkeen tavallisimpia lymfaturvotuksen syitä ovat kainaloimusolmukkeiden poisto osittain tai kokonaan ja sädehoito.

 


 

Lymfaödeeman hoitomenetelmät

 

Lymfaterapian päätehtävä on elvyttää ja ylläpitää imusuonten toimintaa. Hoidon kulmakivenä on kompressioterapia, joka vastaa noin 80% hoitotuloksesta. Kompressiohoito yhdistettynä itsehoitoon on tehokkain tapa hoitaa turvotusta.

Painonhallinta on oleellinen osa lymfaturvotuksen ennaltaehkäisyä ja hoitoa. Ylipaino lisää lymfaturvotusta.

Lymfaterapian otetekniikka on hyvin kevyttä. Otteet ovat tasaisia ja rytmisiä noudattaen imusuonten omaa supistustoimintaa. Imusuoniston kuljetuskyvyn kasvaessa kudoksissa ja solujen välitilassa oleva nestekuorma sekä valkuaisaineet pääsevät pois kudoksesta ja turvotukset laskevat.

Lymfaödeeman hoidon olennainen osa ovat erilaiset kompressiosidokset, esimerkiksi kompressiohihat ja -käsineet. Hoitoon kuuluvat myös liike- ja ihonhoito. Lymfaterapiaa käytetään yhdistettynä muuhun hoitoon. Nesteenpoistolääkkeistä ei ole apua lymfaturvotuksen hoidossa, sillä ne eivät vaikuta turvotuksen syyhyn eli imusuoniston heikentyneeseen toimintaan.

Lymfaterapia vaatii kohtalaisen pitkiä hoitoaikoja ja hoitojaksoja; intensiivinen hoitojakso on tehokas kun taas pitkistä, harvakseltaan toistuvien hoitojen jaksoista ei ole vastaavaa hyötyä. Terapian kesto ja terapiatiheys riippuvat mm. sairaudesta/vammasta, potilaan iästä, potilaan yleiskunnosta sekä hoitoalueen laajuudesta. Lymfaterapia vähentää turvotusta, lievittää kipua ja rentouttaa.


Lymfahoito

Lymfaterapia on imusuoniston omaa pumppausmekanismia elvyttävä käsittelytekniikka. Sen avulla tehostetaan uusien imusuoniyhteyksien syntymistä turvotusalueen ja terveen kehon välillä. Hoito tuottaa tuloksia sitä paremmin mitä varhaisemmassa vaiheessa se aloitetaan.

Lymfaterapiassa käytetään ympyrämäisiä tai pumppaavia otteita, joissa rytmisesti vaihteleva paine on imunesteen kulun suuntainen. Otteet ovat kevyitä, eivätkä saa aiheuttaa kipua. Hoito aloitetaan aktivoimalla kaulan ja niskan alueen imusolmukkeet, jotta nämä pystyisivät paremmin ottamaan vastaan sinne siirtyvän nesteen.

Käsivarren turvotuksessa hoidetaan aluksi myös terveen puolen kainalon ja rintakehän imusolmukkeet. Näiden jälkeen siirrytään turvonneelle puolelle, jolloin hoito etenee olkavarresta sormiin ja sieltä takaisin. Nestettä siirretään "kuorma kuormalta" kohti aktivoituja imusolmukkeita. Lopuksi hoidetaan vielä leikatun puolen selkää.

Yksi hoitokerta kestää noin tunnin. Hoidon jälkeen voi hikoiluttaa tai viluttaa, minkä lisäksi virtsaamisen tarve voi lisääntyä.

Käsivarteen tehdään (usein) hoidon jälkeen joustava puristussidos, joka tehostaa imusuoniston toimintaa sekä estää takaisinvirtauksen kudoksissa. Myöhemmin sidos korvataan yksilöllisesti mittojen mukaan valmistetulla tukihihalla. Tätä varten lääkäri kirjoittaa maksusitoumuksen.

Lymfahoidon aloittamiseksi tarvitaan aina lääkärin lähete. Hoitoa ei (mielellään) aloiteta ennen kuin solunsalpaaja- ja sädehoito on annettu. Tällä tavoin halutaan ehkäistä syövän mahdollinen leviäminen.

Lääkäri voi tarvittaessa ohjata potilaan leikkaushoidon harkintaan, mikäli oireet eivät helpota edellä mainituilla keinoilla.  Hoitona voi tällöin olla imuteiden korjausleikkaus tai imusolmukkeiden siirto muualta kehosta leikattuu kainaloon.



Metropolia-opiskelijoiden opinnäytetyö:

Lymfaödeemapotilaan verenpaineen mittaaminen

"Tämä on toiminnallinen opinnäytetyö, jonka tarkoituksena on tuottaa kirjallinen ohje hoitohenkilökunnalle ja lymfaödeematukiryhmälle siitä, kuinka lymfaödeemapotilaalta tulee mitata verenpaine.

Potilaalta, jolla on riski sairastua tai on lymfaödeema yläraajassa, ei tule mitata verenpainetta käsivarresta muuten kuin akuuteissa tilanteissa. Verenpaineen mittauksessa aiheutuva puristus (staasi) vaurioittaa imusuonia pahentaen lymfaödeemaa. Lymfaödeemaa alaraajoissa sairastavalta voidaan verenpaine mitata normaalisti olkavarresta.

Opinnäytetyöprosessin aikana perehdyttiin lymfaödeemaan ja verenpaineenmittaamisen eri menetelmiin sekä verenpaineen että imunestekierron etiologiaan. Tietoa etsittiin eri tietokannoista sekä manuaalisesti kirjallisuudesta ja internetistä. Lisäksi materiaalia saatiin lymfaödeematukiryhmän edustajalta. Tieteellisen materiaalin vähäisyyden vuoksi tukeuduttiin potilaille suunnattuihin kokemusperäisiin tietoihin, jota löytyi lymfaödeemasta suhteellisen paljon. Tieteellistä materiaalia ei ole aiheesta vielä paljoa, koska aihetta on vasta aloitettu tutkia yleisesti maailmalla. Yhteyksiä luotiin useisiin lääkäreihin sekä lymfahoitoja antaviin tahoihin. Koko opinnäytetyöprosessin ajan oltiin yhteydessä lymfaödeeman tukiryhmän yhteyshenkilöön.

Ohjeessa kuvataan, kuinka verenpaine mitataan reidestä ja kerrotaan pääasiat lymfaödeemasta lyhyesti. Opinnäytetyötä voi hyödyntää osastoilla ja terveysasemilla lisäämään tietoisuutta lymfaödeemasta ja verenpaineenmittauksesta, jolloin potilasta voidaan tukea lymfaödeeman itsehoidossa ja lymfaödeeman etenemisen ehkäisyssä paremmin."

 


 

Lisätietoja imunestejärjestelmästä, lymfaödeemasta ja lymfaterapiasta:

Suomen Lymfahoito ry

Suomen Vodder-Lymfaterapeutit ry