Lymfaturvotus (lymfaödeema) rintasyöpäpotilailla

 

Rintasyöpäleikkauksen yhteydessä imusolmukkeiden poisto osittain tai kokonaan aiheuttaa imunestekierron häiriön leikatun puolen yläraajan ja/tai ylävartalon alueella. Tästä voi olla seurauksena lymfaturvotusta, joka usein heikentää yläraajan toimintakykyä.

Lymfaturvotusta esiintyy noin 20-30%:lla rintasyöpäleikatuista naisista. Rintasyövän jälkeen tavallisimpia lymfaturvotuksen syitä ovat kainaloimusolmukkeiden poisto lisäksi sädehoito. Suurin riski turvotuksen kehittymiselle on 2-24 kk leikkauksesta, mutta riski on elinikäinen.

Leikatun puolen yläraajan toimintakyvyn ylläpitämiseksi lymfaturvotuksen hoito tulee aloittaa varhaisessa vaiheessa. Tärkein hoitomuoto on kompressio, eli tukihiha -ja/tai hansikas ja joskus myös tukiliivi on tarpeen. Ota yhteyttä lääkäriin heti, jos leikatun puolen käsivarsi alkaa turvota tai siinä näkyy tai tuntuu tulehduksen merkkejä, kuten kuumotusta, punoitusta tai kipua. Saat maksusitoumuksen tukihihan ja/tai -hanskan hankkimiseksi sekä tarvittaessa lymfaterapiaan.

Maksusitoumuskäytännöt vaihtelevat eri puolella Suomea. Pääsääntönä ota yhteyttä oireiden ilmaantuessa:

  • syöpäklinikalle, jos olet vielä siellä hoidossa tai seurannassa
  • omaan terveyskeskukseen, jos seurantakin on siellä tai seuranta-aika on jo päättynyt

Jos kainalon imusolmukkeet on poistettu, kannattaa turvotuksen riski tiedostaa ja huolehtia käsivarren ihon kunnosta sekä jumpata kättä jo ennaltaehkäisevästi.

Ohjeita turvotuksen ehkäisyyn ja itsehoitoon

Turvotusta vähentävät ja ehkäisevät harjoitteet, lymfajumppa


 

Faktoja lymfasta

Turvotus

Turvotus on kudokseen kertyvää nestettä, jonka voi havaita silmämääräisesti tai käsin tunnustelemalla.

Imunestejärjestelmä

Imunestejärjestelmä on verenkierron ohella kehon nesteiden (veri ja imuneste) kuljetusjärjestelmä. Imunestejärjestelmä ulottuu kehon kaikkiin elimiin ja kudoksiin. Sen tehtävä on kuljettaa sidekudoksesta takaisin verenkiertoon kaikki ne aineet ja nesteet mitä laskimojärjestelmä ei pysty kuljettamaan.

Lymfa eli imuneste on kudosnestettä, joka kuljettaa proteiineja ja elimistön aineenvaihduntatuotteita.  Imuneste suodattuu verisuonista kudoksiin. Kudoksista imuneste kulkeutuu imusuonia pitkin imusolmukkeisiin ja sieltä takaisin laskimoverenkiertoon. Jos imunestekierto häiriintyy, neste jää kudoksiin aiheuttaen turvotusta. Tätä tilaa kutsutaan lymfaödeemaksi.

Toimiva imunestekierto on elintärkeä kehon nestetasapainon ylläpitämiseksi. Kuljetustehtävän lisäksi imunestejärjestelmällä on tärkeä tehtävä kehon puolustusjärjestelmässä.

Turvotuksen synty

Kun imunestejärjestelmän toimintakyky on alentunut, valkuaisainepitoinen neste jää kudokseen ja syntyy turvotusta eli ns. lymfaödeema. Neste kerääntyy kudoksessa solujen välitilaan ja loitontaa soluja toisistaan, mikä edelleen hidastaa kudoksen aineenvaihduntaa.

Imusolmukkeiden poisto voi aiheuttaa lymfakierron häiriöitä. Imusolmukkeiden poistoalueelle suunnattu sädehoito saattaa lisätä lymfaödeeman riskiä. Rintasyöpäleikkauksessa imusolmukkeet ovat kolmessa eri tasossa: kainalossa, pienen rintalihaksen alla ja rintalihaksen alla. Jos ns. vartijasolmuke on terve (tutkitaan leikkauksen aikana), alueen imusolmukkeita ei tarvitse poistaa.

Soliskuoppaan annettu sädehoito saattaa myös vaurioittaa imusuonistoa, aiheuttaa fibroosia (sidekudostumista) kudokseen ja fibrotisoida imutien siten, että lymfakierto heikentyy.

Turvotuksen eteneminen

Lymfaturvotus saattaa aiheuttaa toimintakyvyn rajoittumista. Pitkään jatkunut lymfaturvotus voi lisätä myös side- ja rasvakudoksen muodos­tumista ja heikentää immuunitoimintaa. Lymfaturvotus on krooninen sairaus, jonka eteneminen voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen. Hoitamattomana se useimmissa tapauksissa etenee vaiheeseen II. Toistuvat infektiot (erysipelas eli ruusu) ovat usein taustalla, jos tila etenee vaiheeseen III. Pahimmillaan lymfaturvotus voi johtaa lopulta vai­kea-asteiseen pysyvään raajan turpoamiseen ja kudosmuutoksiin (elefantiaasi), ja jopa pahalaatuisiin veri- tai imusuonikasvaimiin.

 

Lymfaödeeman hoitomenetelmät

Lymfaturvotuksen hoito eli kokonaisvaltainen lymfaterapia käsittää manuaalisen lymfaterapian, kompressioterapian, terapeuttiset harjoitteet ja ohjausta turvotusraajan ihonhoitoon sekä omatoimiseen hoitoon

Lymfaterapian päätehtävä on elvyttää ja ylläpitää imusuonten toimintaa. Turvotuksen hoidon tärkein hoitomuoto lähes kaikkien turvotusten kohdalla on kompressioterapia, joka vastaa noin 80% hoitotuloksesta. Kompressiohoito yhdistettynä itsehoitoon on tehokkain tapa hoitaa turvotusta. Kompressioterapiaa täydennetään terapeutin harkinnan mukaan manuaalisella lymfaterapialla, liike- ja asentohoidolla, ihon hoidolla sekä tarvittaessa täydentävillä hoitomuodoilla kuten LymphaTouch- tai LPG-laitehoidoilla, jaksottaisella painepuristushoidolla (Ventipress/LymphaPress), lymfateippauksella tai faskiakäsittelyllä. Yksittäin käytettynä mikään yllämainituista hoitomuodoista ei tuota optimaalista tulosta, mutta yhdistettynä kompressioterapiaan ne lisäävät hoidon vaikuttavuutta ja mahdollistavat parhaan mahdollisen hoitotuloksen. 

Kuntoutujalla itsellään on merkittävä ja aktiivinen rooli lymfaterapian onnistumisessa. Hänen tulee sitoutua sekä intensiiviseen terapiajaksoon että kompressiotuotteen päivittäiseen käyttöön jakson jälkeen. Krooninen turvotustaipumus edellyttää elinikäistä hoitoa vähintään lääkinnällisen kompressiotuotteen (esimerkiksi kompressiohiha ja -käsine) avulla.

Nesteenpoistolääkkeistä ei ole apua lymfaturvotuksen hoidossa, sillä ne eivät vaikuta turvotuksen syyhyn eli imusuoniston heikentyneeseen toimintaan.

Lymfaterapia vaatii kohtalaisen pitkiä hoitoaikoja ja hoitojaksoja; intensiivinen hoitojakso on tehokas kun taas pitkistä, harvakseltaan toistuvien hoitojen jaksoista ei ole vastaavaa hyötyä. Terapian kesto ja terapiatiheys riippuvat mm. sairaudesta/vammasta, potilaan iästä, potilaan yleiskunnosta sekä hoitoalueen laajuudesta. Lymfaterapia vähentää turvotusta, lievittää kipua ja rentouttaa.

Painonhallinta on oleellinen osa lymfaturvotuksen ennaltaehkäisyä ja hoitoa. Ylipaino lisää lymfaturvotusta


Manuaalinen lymfaterapia

Lymfaterapia on imusuoniston omaa pumppausmekanismia elvyttävä käsittelytekniikka. Sen avulla tehostetaan uusien imusuoniyhteyksien syntymistä turvotusalueen ja terveen kehon välillä. Hoito tuottaa tuloksia sitä paremmin mitä varhaisemmassa vaiheessa se aloitetaan.

Lymfaterapiassa käytetään pumppaavia otteita, joissa rytmisesti vaihteleva paine on imunesteen kulun suuntainen. Otteet ovat kevyitä, eivätkä saa aiheuttaa kipua. Hoito aloitetaan aktivoimalla kaulan ja niskan alueen imusolmukkeet, jotta nämä pystyisivät paremmin ottamaan vastaan sinne siirtyvän nesteen. Imusuoniston kuljetuskyvyn kasvaessa kudoksissa ja solujen välitilassa oleva nestekuorma sekä valkuaisaineet pääsevät pois kudoksesta ja turvotukset laskevat.

Käsivarren turvotuksessa hoidetaan aluksi myös terveen puolen kainalon ja rintakehän imusolmukkeet. Näiden jälkeen siirrytään turvonneelle puolelle, jolloin hoito etenee olkavarresta sormiin ja sieltä takaisin. Nestettä siirretään "kuorma kuormalta" kohti aktivoituja imusolmukkeita. Lopuksi hoidetaan vielä leikatun puolen selkää. Terapiassa voidaan hyödyntää tarvittaessa muita lähimpiä toimivia imusolmukkeita.

Yksi hoitokerta kestää noin tunnin. Hoidon jälkeen voi hikoiluttaa tai viluttaa, minkä lisäksi virtsaamisen tarve voi lisääntyä.

Käsivarteen tehdään (usein) hoidon jälkeen joustava puristussidos, joka tehostaa imusuoniston toimintaa sekä estää takaisinvirtauksen kudoksissa. Myöhemmin sidos korvataan yksilöllisesti mittojen mukaan valmistetulla tukihihalla. Tätä varten lääkäri kirjoittaa maksusitoumuksen.

Lymfahoidon aloittamiseksi tarvitaan aina lääkärin lähete. Hoitoa ei mielellään aloiteta ennen kuin solunsalpaaja- ja sädehoito on annettu. Tällä tavoin halutaan ehkäistä syövän mahdollinen leviäminen.

Leikkaushoito

Lääkäri voi tarvittaessa ohjata potilaan leikkaushoidon harkintaan, mikäli oireet eivät helpota edellä mainituilla keinoilla.  Hoitona voi tällöin olla imuteiden korjausleikkaus, imusolmukkeiden siirto muualta kehosta leikattuu kainaloon tai rasvaimu. 


 

Linkkejä

 

HUS syöpätautien klinikan potilasohje: Rintasyövän jälkeinen lymfaturvotus ja sen hoito


Lisätietoja imunestejärjestelmästä, lymfaödeemasta ja lymfaterapiasta:

Suomen Lymfahoito ry

Suomen Vodder-Lymfaterapeutit ry

Imunestekierron häiriö (lymfedeema) – krooninen turvotus https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00622

FINOHTAn raportti 30/2007 Lymfaturvotuksen fysioterapia rintasyöpäpotilailla : Vaikuttavuus, käytännöt ja kustannukset
Anttila, Heidi; Kärki, Anne; Rautakorpi, Ulla-Maija

Metropolia AMK:n opiskelijoiden opinnäytetyö, jonka tarkoituksena on tuottaa kirjallinen ohje hoitohenkilökunnalle ja lymfaödeematukiryhmälle siitä, kuinka lymfaödeemapotilaalta tulee mitata verenpaine. Potilaalta, jolla on riski sairastua tai on lymfaödeema yläraajassa, ei tule mitata verenpainetta käsivarresta muuten kuin akuuteissa tilanteissa. Verenpaineen mittauksessa aiheutuva puristus (staasi) vaurioittaa imusuonia pahentaen lymfaödeemaa.​ Lymfaödeemapotilaan verenpaineen mittaaminen