Rintasyövän hormonihoito

Rintasyövän hormonihoito – miksi, kenelle ja mitä kaikkea siitä seuraa?
 

Asiantuntijoina artikkelissa professori, ylilääkäri Johanna Mäenpää TAYSista
ja dosentti Outi Lahdenperä TYKSistä.

Suurimmalle osalle rintasyövän sairastaneista naisista määrätään liitännäishoidoksi hormonaalisia hoitoja, sillä noin kolme neljäsosaa rintasyövistä on hormonipositiivisia. Näissä syövissä estrogeeni ja/tai progesteroni nopeuttavat syöpäsolujen jakautumista.
Kasvainten hormonireseptoripositiivisten solujen määrä voi vaihdella suuresti. Enimmillään kaikki kasvainsolut reagoivat hormoneihin, vähimmillään määrä voi jäädä selvästi alle puoleen. Liitännäishoitoa ei yleensä tarvita, jos kasvain on läpimitaltaan alle 5 mm ja ennustetekijät muuten hyvät.

Mitä lääkettä kenellekin


Ennen vaihdevuosi-ikää sairastuneille määrätään useimmiten antiestrogeeni tamoksifeenia yksin tai muun hoidon kanssa, ja menopaussin jo ohittaneille
aromataasinestäjiä: letrotsolia, anastrotsolia tai eksemestaania. Erityistapauksissa aromataasinestäjiä voidaan käyttää myös nuorelle naiselle, jos munasarjojen toiminta samalla estetään LHRH-analogipistoksin, sädehoidolla tai jopa poistamalla munasarjat. Hoitoa harkitaan lähinnä vain aggressiivisten ja runsaasti imusolmukemetastaaseja lähettäneiden syöpien kohdalla. Lääkkeiden toimintamekanismi on erilainen. Antiestrogeeni salpaa estrogeenireseptorien toimintaa. Kullekin hormonille on solussa oma kiinnittymispaikkansa eli reseptorinsa, johon ne sopivat kuin avain lukkoon.

Tamoksifeeni sitoutuu estrogeenille varattuun reseptoriin, ja näin lukossa on ikään kuin tulppa, eikä estrogeeni pääse kiinnittymään ja sen myötä vaikuttamaan syöpäsoluun. Kun munasarjojen estrogeenituotanto hiipuu vaihdevuosien myötä, elimistössä muodostuu edelleen estrogeenia rasvakudoksessa munasarjojen ja lisämunuaisten erittämistä androgeeneista. Aromataasinestäjät nimensä mukaisesti estävät aromataasientsyymin toimintaa tässä prosessissa, jossa androgeeni muuntuu estrogeeniksi.

Molemmissa tapauksissa hormonilääkityksen lopullinen tehtävä on estää elimistöön mahdollisesti jääneiden syöpäsolujen kasvu. Tässä tehtävässään lääkkeet
ovat osoittautuneet tehokkaiksi. Lääkehoidon loputtua kasvun jarru on poissa, joten jos elimistöön on jäänyt uinuvia syöpäsoluja, ne voivat tällöin aktivoitua.  Hoidon kesto on usein viisi vuotta, mutta hormonipositiivisten syöpien uusiutumisriski on merkittävä vielä viiden vuoden jälkeenkin. Tämän vuoksi on Outi Lahdenperän mukaan tutkimustuloksiin perustuen alettu suosia pidempiä, 8-10 vuoden hoitoja eli ns. jatkettua liitännäishoitoa. Hoidon pituus harkitaan kuitenkin aina yksilöllisesti kokonaisuutena, jossa huomioidaan muun muassa imusolmukemetastaasien määrä, kasvaimen uusiutumisriski ja miten
lääkehoitoa on siedetty.

Antiestrogeeni ja vaihdevuosioireet


Kuten lääkkeillä ylipäätään, hormonilääkkeilläkin on omat haittavaikutuksensa. Tamoksifeeni aiheuttaa vaihdevuosioireita, mutta toisin kuin sytostaatit, se
ei varsinaisesti aikaista vaihdevuosia. Niinpä hoidon päätyttyä oireet hiipuvat, ja kuukautisetkin saattavat palautua. Mikäli kuukautisten poisjäänti johtuukin
sytostaattihoidosta, vaikutus saattaa olla pysyvä.

Limakalvojen kuivuminen on yleinen ja piinallinen vaihdevuosioire. Systeemisiä estrogeenilääkkeitä rintasyöpäpotilas ei voi käyttää, mutta paikallisvalmisteiden kohdalla on Johanna Mäenpään mukaan pientä joustoa. ”Estrogeeneja on kolmenlaisia: estradioli, estroni, sekä estrioli, joka on näistä heikointa eli myös vähiten syöpäkudosta aktivoivaa. Estriolia sisältäviä emätinpuikkoja tai voiteita, kuten Ovestin tai Pausanol, voivat yleensä myös rintasyövän sairastaneet käyttää, mutta asiasta on neuvoteltava lääkärin kanssa, ja valmistetta tulisi käyttää korkeintaan kahtena iltana viikossa. Markkinoilla on myös estradioli-valmiste Vagifem, jossa estradiolipitoisuus on nykyisin vain 10 mg. On epätodennäköistä, että näin matala pitoisuus aiheuttaisi rintasyövän aktivoitumista, mutta teoriassa tämä on mahdollista, joten en suosittele kokeilemaan. Kun saatavilla on turvallisiakin vaihtoehtoja, niin miksi käyttää muuta?” Ei-hormonaalisia tuotteita kuten Vagisan sekä erilaisia liukuvoiteita voi käyttää vapaasti.

Tamoksifeeniin on joskus liitetty myös henkisen suorituskyvyn lasku, joka ilmenee muistin tai keskittymiskyvyn heikkenemisenä. Puhutaan jopa ”tamoaivoista”. Mäenpään mukaan estrogeenin ja etenkin sen puuttumisen vaikutusta muistiin ja henkiseen suoriutumiseen on tutkittu paljonkin, mutta nykyisen tutkimusnäytön perusteella yhteyttä ei ole. Todennäköisesti muisti- ja keskittymiskykyongelmat liittyvät vaihdevuosioireiden aiheuttamaan kurjaan oloon ja etenkin univaikeuksiin. Tamoksifeeni vaikuttaa veren hyytymiseen samoin kuin estrogeeni, joten sen käyttö lisää veritulppariskiä kuten raskaus tai e-pillereiden käyttökin. Joskus munasarjoihin voi hoidon aikana tulla kystia, mutta nämä yleensä poistuvat itsestään.

Myös lihominen on yleinen ongelma. Tamoksifeeni lisää ruokahalua, eikä asialle oikein ole muuta tehtävissä kuin lisätä liikuntaa ja olla tarkkana ruokavalion suhteen. Tamoksifeeni lisää kohdun limakalvon syöpäriskiä etenkin, jos sitä käytetään vaihdevuosien jälkeen. Gynekologilla tulisikin käydä vuosittain. Rutiininomaista ultraäänitutkimusta pelkästään tamoksifeenin takia ei kuitenkaan suositella.

Aromataasinestäjät


Aromataasinestäjät ovat hikoilun ja kuumien aaltojen suhteen jokseenkin ongelmattomia, mutta ne voivat aiheuttaa limakalvojen kuivumista sekä kiusallisia nivelsärkyjä, jolloin pahimmillaan käsien pikkunivelet eivät taivu kunnolla. Samoin aamukankeus on tyypillistä. Ensisijaisena hoitona ovat särkylääkkeet, myös liikunta auttaa. Useimmiten aromataasinestäjät ovat kuitenkin hyvin siedettyjä.

Merkittävä haittavaikutus on myös luuston haurastuminen, joka voi johtaa osteoporoosiin. Aromataasinestäjiä saavien tulisikin käyttää kalsium- ja D-vitamiinivalmisteita. Lahdenperä nostaa esille luuntiheysmittauksen tarpeellisuuden.
”Luuntiheysmittaus suositellaan tehtäväksi, kun lääkitys aromataasinestäjillä aloitetaan ja tämän jälkeen 1-2 vuoden välein lääkityksen aikana, riippuen potilaan iästä ja luun tiheydestä. Käytännöissä on kuitenkin vaihtelua maan sisällä, samoin DEXA-luuntiheys-mittauksen saatavuudessa, joten mittaus voidaan määrätä harvemminkin. Jos osteoporoosi todetaan, aloitetaan osteoporoosilääkitys, sillä aromataasinestäjät lisäävät osteoporoottisen potilaan murtumariskiä jopa 10 %. Mikäli osteoporoosia ei ole, lääkityksen aloittamista voidaan silti harkita.

Luustolääkkeiden harvinaisena haittavaikutuksena on leukaluun kuolio, joten hammaslääkärissä on käytävä aina ennen hoidon aloitusta ja myöhemmin
säännöllisesti.” Myös sydänsairauksien riski kasvaa, koska aromataasinestäjät poistavat sydäntä suojaavan estrogeenin vaikutuksen kokonaan. Sepelvaltimotaudin riski
lisääntyy jonkin verran, mutta Mäenpää muistuttaa riskin kasvavan vaihdevuosien jälkeen joka tapauksessa. Ero normaaliin on pieni, ja hoidosta saatava hyöty kuitenkin huomattava.

Teksti: Kia Kinnunen

Artikkeli on julkaistu Rinnakkain-lehdessä 4/2017

Entä jos ei käyttäisikään