Rintasyöpäyhdistys mukana EBCC13 -konferenssissa

Terveiset Barcelonasta European Breast Cancer (EBCC) -konferenssista!

Kolmipäiväisessä konferenssissa on osallistujia ympäri maailman, niin lääkäreitä ja muita terveydenhoidon ammattilaisia, potilasjärjestöjen edustajia, tutkijoita kuin lääkeyritysten edustajiakin. Rintasyöpäyhdistyksen ja kattojärjestömme Europa Donnan kannalta konferenssin tekee erityisen mielenkiintoiseksi ja tärkeäksi se, että täällä kliinisten asiantuntijoiden eli syöpälääkärien, röntgenlääkärien, kirurgien ja lääketieteellistä tutkimusta tekevien ohella täällä on rinta rinnan esitelmöimässä myös potilasjärjestöjen edustajat, jotka tuovat ammattilaisille suoraan terveisiä omien maidensa terveydenhoidon tilanteesta potilasnäkökulmasta. Tämä asetelma on ainutlaatuinen ja tärkeä: vain harvoin on tarjolla foorumi, jossa pääsemme yhtä lailla kuulemaan niin viimeisintä tutkimustietoutta kuin potilaiden ääntä.

Konferenssista on tätä kirjoitettaessa käynnissä vasta toinen päivä ja omaksuttavaa uutta tietoa on tullut yllin kyllin. Kaikkea kuulemaamme ja oppimaamme täytyy vielä tulevina viikkoina prosessoida perusteellisemmin (pysy kuulolla!), mutta niin paljon innostavaa, uutta ja tärkeää olemme jo tähän mennessä kuulleet, että en malttanut jakaa kanssanne pientä kurkistusta tutkimukseen ja keskusteluun potilaan parhaasta mahdollisesta, moniammatillisesta hoidosta ja mitä uutta siihen juuri tänään kuuluu.

Uusia lääkkeitä, hoitoja ja toivoa – potilas keskiössä

Konferenssin aloitusluento, jossa puhui hollantilaisen syöpäkeskuksen johtaja, kirurgi Emiel Rutgers, käsitteli rintasyövän hoitoa ennen ja nyt. Oli mielenkiintoista kuulla vertailua rintasyöpäpotilaan hoitopolusta 1980-luvulla verrattuna nykytilanteeseen. Menemättä tarkkoihin kliinisiin yksityiskohtiin voidaan todeta, että neljässäkymmenessä vuodessa muutosta on tullut hoitotulosten (niin lääkkeet kuin leikkaukset) merkittävän parantumisen lisäksi ainakin siihen, että enää hoito ei ohjaudu vain lääkäriltä ”ylhäältäpäin” potilaalle, vaan tänään potilas on mukana tiiviisti häntä itseään koskevassa päätöksenteossa. Tämä tarkoittaa luonnollisesti sitä, että potilasta on myös informoitava kattavasti hänelle sopivista (ja sopimattomista) vaihtoehdoista ja otettava huomioon lukuisat henkilökohtaiseen tilanteeseen vaikuttavat tekijät, kuten aikaisemman potilashistorian, iän, sosioekonomisen tilanteen, perhetilanteen ja psyykkisen tuen tarpeen.

Nyt puhutaan paljon hoidon ”de-eskalaatiosta”, mutta Rutgers totesi termin olevan huonosti asiaa kuvaava. Parempi olisikin puhua hoidon optimoinnista. Termillä kun tarkoitetaan sitä, että sen sijaan, että kaikille tarjottaisiin samaa ”kokonaispakettia” esimerkiksi sytostaatteineen, säteineen ja imusolmuke-evakuaatioineen, hoito suunnitellaan jokaiselle yksilöllisesti, yksilölliset tekijät ja riskit huomioon ottaen. Joskus siis vähemmän voikin yksilöllisessä tapauksessa olla enemmän. Kaikessa hoidossa on aina huomioitava hyväksyttävä hyöty-haittasuhde.

Rintasyöpähoitojen tulevaisuudesta kertoi professori Nick Turner. Nestebiopsiat ovat jo täällä, ja lisääntynevät tulevaisuudessa. Erityisesti niiden merkitys korostuu levinneen rintasyövän tulevaisuuden hoidossa: jo nyt voidaan nestebiopsian avulla tunnistaa syöpäsoluissa tapahtuvat mutaatiot, jotka johtavat metastaaseihin. Näyttää siltä, että eri metastaasit kehittyvät eri resistenssien kautta: tämä selittää sitä, miksi yksi lääke näyttää ensi tepsivän, mutta lakkaa sitten toimimasta. Kun molekyylitasolla aletaan paremmin ja paremmin tuntea syövän mekanismeja, kyetään mahdollisesti myös muuttamaan hoitoa ennen taudin etenemistä sekä räätälöimään yhä yksilöllisempiä hoitoja ja kohdennettuja lääkkeitä.

Tekoäly tulee (tuli jo)!

Tekoäly sanana herättää joskus kuulijassa ristiriitaisia tunteita, monesti joko vahvojen ennakkoluulojen tai epärealististen odotusten muodossa. Rintasyöpätutkimuksen osalta voimme sanoa, että tekoäly on jo täällä ja se on tullut todennäköisesti jäädäkseen. Radiologian professori Katja Pinker-Domenig huomautti, että kasvavat rintasyöpätapausmäärät ja lisääntyvä kuvantamisen tarve vaativat perinteisten tutkimusmenetelmien rinnalle myös uusia ja tehokkaampia tutkimusmenetelmiä. Tähän yksi ratkaisu on tekoäly. Röntgenlääkärit pystyvät hyödyntämään suuria massoja kerralla tutkivaa tekoälyä apuna diagnostiikassa. Koko diagnostiikka ei siis ole ulkoistettu tekoälylle, vaan tekoäly pystyy luokittelemaan kuvia tai kuvan alueita aiemmin näkemiensä esimerkkikuvien ja niihin liitettyjen asiantuntijalausuntojen avulla muodostamansa luokittelumallin kautta. Näin röntgenlääkärin silmät saavat enemmän aikaa tutkia niitä kuvia, joihin tarvitaan massa-analyysia tarkempaa kuvantamislausuntoa.

Elämäntavoista ja syöpäriskistä

Usein, myös täällä konferenssissa, huomaa, että elämäntavat ja niiden puheeksi ottaminen on kuuma peruna. Useimmiten kun potilaalle ei ole itselleenkään mitenkään epäselvää, mitkä omista elämäntavoista ehkä kaipaisivat tarkempaa tarkastelua tai muutosta. Olennaista olisikin osata tarjota riskitekijöiden luettelemisen sijaan konkreettista apua ja ohjeita siihen, mitä asialle voitaisiin yhdessä potilaan kanssa tehdä, mikä motivoisi potilasta ja minkälaisiin muutoksiin hän olisi valmis sitoutumaan.

Konferenssissa jaettiin yhtä lailla tutkimustietoa rintasyövän syntyyn vaikuttavista elämäntapatekijöistä kuin keinoja yhdessä potilaan kanssa pohtia, mitä tarvittaisiin, että suotuisa elämäntapamuutos voitaisiin saada aikaiseksi. Myös teknologisten innovaatioiden osuutta tässä pohdittiin: voisiko esimerkiksi jokin sähköinen alusta toimia motivaattorina, joka kannustaisi elämäntapamuutoksiin ja antaisi myös palautetta onnistumisista? Osallistaminen nousi siis keskiöön tässäkin ylhäältä sanelemisen sijaan.

Mielenkiintoinen tutkimus valmistuu joulukuun alussa siitä, miten riskiryhmiin kuuluville mutta ei-sairastuneille henkilöille suunnattu lääkehoito voisi mahdollisesti tulevaisuudessa ehkäistä tulevia rintasyöpätapauksia. Tällaiseen lääkkeelliseen preventioon on kuitenkin ainakin Suomessa vielä pitkä matka muun muassa turvallisuuteen liittyvien, kattavien tutkimusten vielä puuttuessa.

Rintasyövän sairastaneiden pitkän tähtäimen hoitosuunnitelma

Nyt puhutaan paljon myös pitkän tähtäimen suunnitelmista rintasyöpään sairastuneille. Vasta viime aikoina on tuotu enemmän esille sitä, että hoitojen päättyessä potilas harvoin hyppää jatkamaan elämäänsä muitta mutkitta siitä, mihin se hoitojen alkaessa jäi. Europa Donnan entinen puheenjohtaja, itsekin rintasyövän sairastanut Elizabeth Bergsten Nordström puhui syövän koko elämän mullistavasta vaikutuksesta ja kuinka ihminen tulisi huomioida kokonaisuutena ja yksilöllisesti, myös perhe huomioiden. Myös tutkija Tit Albrecht puhui pitkän tähtäimen hoitosuunnitelman tärkeydestä. Suunnitelma tulisi aloittaa jo diagnoosivaiheessa ja sitä tulisi jatkaa vielä hoitojen päätyttyäkin. Moniammatillinen kuntoutus tulisi huomioida ja tarkastella potilaan elämänlaatua kaikkien siihen vaikuttavien osatekijöiden näkökulmasta.

Kansainvälisen tutkimuksen tunteminen ja keskusteluun osallistuminen elintärkeää

Tämä konferenssi on osoittanut, että tällaisilla moniammatillisilla keskustelufoorumeilla on olennainen paikkansa parhaan mahdollisen hoidon varmistamiseksi. On tärkeää, että eri puolilta maailmaa tutkijat tulevat jakamaan tutkimustuloksensa, viimeisimmät innovaationsa ja oivalluksensa ja näistä voidaan hyvässä hengessä keskustella ja väitelläkin. Tutkimushan toimii niin, että uusi tieto korjaa, paikkaa, täydentää ja muuttaa aiemmin oppimaamme ja tietämäämme. Tieteen tarkoitus on korjata itseään. Tässä prosessissa pääsemme pikku hiljaa kohti yhä parempaa hoitoa, yhä parempia hoitotuloksia ja yhä parempaa elämänlaatua.

On kuitenkin todettava, että prosessi on hidas, ja nyt tehty huippututkimus pääsee mahdollisesti hyödyttämään potilaita vasta vuosien kuluttua. Tämä joskus tuskastuttavankin hidas prosessi palvelee kuitenkin kokonaisuutta: testaamalla, varmistamalla, lupakäytännöillä, kansallisilla hoidon suosituksilla ja prosesseilla pyritään varmistamaan jokaiselle potilaalle paras mahdollinen, optimoitu ja yksilöllinen hoito. On myös asioita, joihin voimme vaikuttaa välittömästi, kuten se, miten kohtaamme potilaat, miten kuuntelemme heidän huolensa, toiveensa ja tarpeensa sekä miten teemme työtä sen eteen, että hyvä hoito varmistetaan myös jatkossa ja potilaan ääni kuuluu kirkkaasti hoitopolun kaikissa vaiheissa ja hoitojen päätyttyä. Olen vakuuttunut, että täällä olevat ihmiset ovat sitoutuneet tämän yhteisen hyvän edistämiseen. Yhdistyksenä pidämme aina ääntä potilaan puolesta. Täältä konferenssista siihen saa tueksi myös tutkimustietoa sekä verkostojen kollegiaalisen tuen.