Kirjat syynissä: Kesken kaiken: Eihän minun vielä pitänyt kuolla

Tunnistettavia ajatuksia parantumattomasta sairaudesta 

Rintasyöpäyhdistyksen syynissä Kesken kaiken: Eihän minun vielä pitänyt kuolla. Launonen, Krista & Lehmuskoski, Susanna. Avain 2023. 188 s. 

Kesken kaiken – kirja on syntynyt kahden parantumatonta verisyöpää sairastavan, keski-ikäisen ystävyksen yhteisistä keskusteluista ja pohdinnoista. Kirja kertoo elämästä, sen keskelle yhtäkkiä tulevasta vakavasta sairaudesta, ystävyydestä, rakkaudesta ja kuolemasta. Kirjan ilmestyessä toinen naisista, Susanna, oli menehtynyt sairauteensa. Krista elää yhä parantumattoman sairauden kanssa.  

Launonen & Lehmuskoski. Kesken kaiken: Eihän minun vielä pitänyt kuolla. Avain 2023. 188 s.

Elämää vakavan sairauden keskellä

Vaikka elämä parantumattoman verisyövän kanssa hoitoineen ja komplikaatioineen on erilaista kuin levinneen rintasyövän kanssa, samaistumispintaakin löytyy runsaasti.

Molempia potilasryhmiä yhdistävät koetulosten ja alkavien hoitojen odottelu, huoli läheisistä, toivon ja epätoivon vaihtelu sekä olemassaoloon ja elämän arvaamattomuuteen liittyvät kysymykset.

Kirjasta on helppo tunnistaa samoja ajatuksia kuin levinnyttä rintasyöpää sairastavilla. Kokemusta ei voi täysin ymmärtää kuin toinen, joka käy vastaavaa läpi. 

Muistojen voima ja elämän merkityksellisyys

Kirjan kauneinta antia ovat Kristan ja Susannan kuvaukset ja muistot elämän varrelta, lapsuuden muistoista perheiden ja ystävien kanssa tehtyihin ikimuistoisiin lomamatkoihin.

Kuvaukset tekevät kirjasta elävän: lukija samaistuu kertojiin, joilla on kokonaisen ihmisen täysi elämänhistoria takanaan. Se tekee myös tämän hetken elävämmäksi todellisuudeksi, elämän arvaamattomuus ja ennustamattomuus tulee kirkkaammaksi.  

”Katse kääntyy menneisyyteen”, kirjassa kuvataan. Parantumattomasti sairastunut tekee tiliä menneisyytensä kanssa hyvin eri tavoin kuin terve.

Sairastumisen rehellinen kuvaus

Kirja on rehellinen ja kaunistelematon. Sairastumista kuvataan sattuman kohdalle heittämänä tapahtumana, ”täystyrmäyksenä ensimmäisessä erässä” – kuten sananmukaisesti Krista asiaa kuvaa.

Sairastuneista ei maalata pyhimyskuvaa, vaan myös jopa epämiellyttävät piirteet  ja epäsovinnaiset ajatukset saavat tulla esille. Vähemmän yllättäen kun sairaus ei tee meistä valmiiksi vajavaisista ihmisistä yhtäkkisesti valaistuneita yli-ihmisiä.  

Sydäntäsärkevästi kirja kuvaa sairauden hallitsemattomuutta: sairastunut on sairauden ja hoitojen armoilla – vuoristoradassa vailla kykyä ohjata vaunua itse. On vain oltava kyydissä, halusi tai ei. Joskus toivo repäistään käsistä juuri kun se, esimerkiksi parantavaksi ajateltu hoito, oli ulottuvilla.  

Pohdintoja elämän tarkoituksesta ja kuolemanpelosta

Kirjassa on tilaa myös filosofiselle pohdinnalle elämän tarkoituksesta tai tarkoituksettomuudesta sekä maailmankatsomuksesta, kuolemanpelosta ja eutanasiastakin: ”Arvostan ja rakastan jokaista sekuntia elämästä, mutta tiedän myös, milloin kärsimys on kohtuutonta.” Kun turvaa ei voi hakea korkeammalta voimalta, sitä haetaan lääketieteestä.  

Levinnyttä rintasyöpää sairastava voi tunnistaa kirjasta samanlaisia turhautumisen, katkeruuden, vihan, surun, epäreiluuden, epätoivon ja toisaalta hetkittäisten epätodellisen syvän onnen, yhteenkuuluvuuden, rakkauden, merkityksellisyyden ja ystävyyden hetkiä.

Kirja tarjoaa vertaisuutta heille, joiden kokemusmaailmaa yhdistää parantumaton sairaus – asia, jota kukaan muu kuin samanlaisessa tilanteessa oleva ei voi ymmärtää. Meille muille se on oppitunti siitä, kuinka elämässä todellakaan mitään ei kannata pitää itsestään selvänä.  

Miten kohdata parantumattomasti sairas läheinen?

Kuka tahansa voi milloin tahansa kohdata koko senhetkisen elämän ylösalaisin kääntävän kriisin. Kirja myös opettaa kokemusasiantuntijoiden suulla meille, miten voimme paremmin kohdata parantumattomasti sairaan läheisemme – ja minkälaisia möläytyksiä suustaan ei ainakaan kannata päästää.  

Varoituksen sana: Kirjaan ei kannata tarttua, jos itse tai läheinen on juuri saanut parantumattoman sairauden diagnoosin ja kriisi on akuutisti päällä. Kirjan aika on myöhemmin, kun pelkoja, epävarmuuksia ja vaikeimpia kysymyksiä on ehtinyt jo työstää, mieluiten ammattilaisen tuella.