Siirry suoraan sisältöön

Kyllä vai ei hieronnalle?

Saako hieronnassa käydä, kysyy meistä moni niin hoitojen aikana, niiden jälkeen kuin levinnyttä rintasyöpää sairastaen. Kysymys ”onko hieronta sallittua” nousee esiin taajaan mm. sosiaalisen median Rinnakkain-ryhmässä ja vastaukset vaihtelevat, vaikka vertaisvastaajat usein vetoavat näkemyksissään terveydenhuollon ammattilaisten sanomisiin asiasta. Mitä lopulta kysymyksillämme ja vastauksillamme tarkoitamme, saattaa toisinaan olla keskusteluun osallistujillakin hämärän peitossa.

”Syöpä ei nykytiedon mukaan leviä hieronnassa”, sanoo Martti Rajala, fysioterapeutti ja koulutettu hieroja, kun tarkennan kysymystä turvallisuuden osalta. Rajala ei kuitenkaan pidä yksioikoisesta sallittua vai ei -lähestymisestä syöpää sairastavan tai sairastaneen hierontaan. ”Hieronta on sallittua, jos sitä sanaa halutaan käyttää, mutta siihen sisältyy riskejä, jos hierojalla ei ole soveltuvaa koulutusta tai osaamista.” 

Riskit liittyvät moniin rintasyöpähoitoja saaneelle tuttuihin tekijöihin. Näitä ovat esimerkiksi leikkauksessa poistetut imusolmukkeet, sädehoito ja mahdollisten hormonihoitojen aiheuttama luustontiheyden heikkeneminen. Poistettujen imusolmukkeiden kohdalla liian kovalla paineella toteutettu hieronta saattaa kuormittaa imusuonistoa ja lisätä riskiä lymfaturvotukselle. Sädehoidettu iho on voinut vaurioitua, ja sädetetyn alueen hieronnassa tulee hierojan olla asiasta tietoinen ja tarpeen mukaan välttää kyseistä aluetta tai säädellä hierontapainetta. Luustontiheyden heikettyä kovapaineinen hieronta voi äärimmillään aiheuttaa luunmurtumia.  

Turvallisin mielin ammattilaisten käsiin 

Martti Rajalan mukaan kaikkia syöpäpotilaita voidaan kuitenkin hieroa turvallisesti, jos ammattitaitoinen hieroja on saanut asianmukaisen koulutuksen ja hierontaan on syöpähoitojen aikana hoitavan lääkärin suositus. Hän toteaa, että syöpäpotilaan hieronta saattaa vähentää kipua, väsymystä, ahdistusta ja masennusta. Muita hieronnan positiivisia vaikutuksia voivat olla rentoutuminen, pahoinvoinnin väheneminen, arpikudoksen liikkuvuuden lisääntyminen, helpotus ääreishermostoperäisiin oireisiin, parempi keskittymis- ja havainnointikyky, parempi unen laatu ja parempi elämänlaatu. Hieroja saattaa myös huomata mahdolliset veritulpat.  

Hierontaan uskaltaa siis hakeutua, mutta hierojalla olisi suotavaa olla koulutukseen tai ainakin kokemukseen nojaavaa ymmärrystä ja tietoa syöpäpotilaan hieromisen erityispiirteistä. Rajalan mukaan syöpäpotilaan hieronnassa kerätään tavallista hierontakäyntiä enemmän esitietoja. Koulutetun ja osaavan hierojan kohdalla tämä mahdollistaa hieronnan sopeuttamisen syöpäpotilaan tarpeisiin ja mahdollistaa turvallisen käsittelyn. Erityishuomioita hieronnassa annetaan paineensäätelylle, hieronta-asennoille ja varotoimille tiettyjen alueiden, erityisesti sädetettyjen, suhteen. Pääsääntöisesti syöpäpotilaan hieronta on perinteistä hierontaa huomattavasti kevyempää.  

Kerro syövästä hierojalle 

Rajan mukaan on hyvä selvittää harkitsemansa hierojan koulutus- ja kokemustaustaa etukäteen sekä keskustella tämän kanssa siitä, miten hän ottaa hieronnassa huomioon aktiivihoidossa olevan tai aiemmin sairastetun syövän sekä saadut syöpähoidot.  

Hän kehottaa kertomaan etukäteen hierojalle, jos on tai on ollut syöpä, että hän osaisi suhteuttaa hieronnan siihen eikä hieronnasta tulisi haittoja. 

Hieronnasta lievitystä sivuvaikutuksiin 

Pitää myös toki muistaa, että hieronnalla ei pyritä parantamaan potilaan syöpää, vaan ainoastaan lievittämään sairauteen ja sen hoitoihin liittyviä haittoja ja sivuvaikutuksia. Martti Rajala edellyttää asiakkaaltaan syöpähoitojen aikana aina hoitavan lääkärin suosituksen hieronnalle. Hän toteaa myös, että aina ei hänen oma osaamisensa riitä ja silloin Rajala pyrkii lähettämään asiakkaan eteenpäin auttamaan pystyvälle toimijalle. Näin on esimerkiksi lymfaturvotukseen apua hakevan kohdalla, sillä Rajalan sanoin ”lymfahieronta on aivan oma juttunsa ja vaatii eri koulutusta.” 

Asiantuntemusta 

Martti Rajala

 Martti Rajala on syöpäpotilaan hieronnan uranuurtajia Suomessa. Hän on koulutukseltaan fysioterapeutti ja hieroja, joka kiinnostui syöpäpotilaiden hierontaan liittyvistä kysymyksistä, kun kuuli terveydenhuollon ammattilaisilta vaihtelevia näkemyksiä siitä, saako syöpäpotilaita hieroa.  

Suomessa hierojan ammattitutkinto ja sen jatkokoulutus, hierojan erikoisammattitutkinto, ja fysioterapian koulutusohjelma eivät sisällä opetusta syöpäpotilaiden hieronnasta. Rajala on täydentänyt omaa syöpäpotilaan hieronta- ja fysioterapiaosaamistaan yhdysvaltalaisilla ja suomalaisilla kursseilla. Rajalan mukaan yhdysvaltalaisilla ja suomalaisilla kursseilla on erilaiset, mutta ainakin joissain määrin toisiaan täydentävät painotukset ja sisällöt.  

Rajala haaveilee, että Suomessa olisi Yhdysvaltojen tapaan hierojia sairaaloissa ja osana syöpäpotilaiden hoitoryhmää. Jos hieroja osana hoitotiimiä vielä onkin haave, Rajala näkee, että alan tutkimus ja koulutus alkavat hiljalleen kehittyä Suomessakin.  

Liikunnan tuki syöpähoidoille ja toipumiselle on Suomessa jo sisäistetty varsin hyvin, ja Rajala katsoo, että syöpäpotilaan hieronta voisi muodostua osaksi ratkaisuja, joissa liikkumisen tukemisella pyritään kohentamaan syöpäpotilaiden elämänlaatua.  

Syöpäpotilaiden hierontakoulutukseen hän toivoo lisää sisältöä lääkeaineopin, liikunnan ja hieronnan yhteisvaikutusten ymmärtämisen ja hyödyntämisen osalta.  

Martti Rajala toimii Valkea Lootus -fysioterapia- ja hierontayrityksessä sekä Lääkärikeskus Pirsyssä.  

Syöpäpotilaan hieronnasta voi englanniksi lukea lisää Society for Oncology Massagen sivuilta https://www.s4om.org/oncology-massage-overview  

Teksti: Sari Laaksonen
Kuva: Noora Jormakka 
Rinnakkain 2/2021