Siirry suoraan sisältöön

Animaatio auttoi käsittelemään koettua

Rintasyöpään sairastuneen kokemuksia kuvaava Arjen Paikka Vaikka -animaatio voitti koronan varjossa kansainvälisen palkinnon. Animaation tekijä Sari Nyman kertoo kuvallisen ajattelun ja käsillä tekemisen olevan hänelle ominainen tapa käsitellä tuntemuksiaan. Samalla hän toivoo luovien tekemisten käytön monipuolistuvan kuntoutuksessa.

Viisi vuotta sitten Sarin työpöydällä oli lista hoidettavista asioista. Leikkaukseen oli aikaa kaksi viikkoa. ”Silloin toivoin, että olisin ollut toisella töissä”, muistelee Sari.
Hän toimi kolmatta vuotta yksityisenä toimintaterapeuttina tarjoten palveluja Lapin kunnissa. Tmi Arjen Paikka syntyi, kun hänen sijaisuutensa Lapin keskussairaalan lastenpsykiatrian alalla oli päättynyt. Sari oli työskennellyt pitkään lasten ja nuorten parissa jo ennen Lappiin muuttoa.

Hoitoputkesta toiseen 

Ensimmäistä rinnan kokopoistoa seurasi toinen.
”Olen yrittänyt keksiä nimeä sille aamun hetkelle, jolloin kuvittelee nähneensä painajaisen, kunnes tajuaa elävänsä siinä”, toteaa Sari.
Seuraava kesä meni sytostaateissa, syksy sädehoidoissa.
”Jo sairaalassa mielikuvitus tuli apuun, kun kuuntelin yöllä monta kertaa Coldplayn Fix You -kappaleen, ja kuvittelin musiikkivideon öiseen sairaalaympäristöön.”
Hoitovuoden jälkeen Sari osallistui Rintasyöpäyhdistyksen järjestämälle taideterapialeirille.
”Leirillä löysin kuvan uudelleen. Maalaukseen tuli kaksi kyyneltä. Leirin tärkein anti oli rohkeat ja ihanat vertaiset, sillä alkuvuodesta minulla oli todettu luustolevinneisyys. Tajusin siellä, että tämän kanssa myös eletään vuosia, ja pelko hiipui”, muistelee Sari.
Puolen vuoden päästä Sari oli vertaistukikoulutuksessa, kun hänen rakas ystävänsä kuoli yllättäen suolistosyöpään. Sari haki tukea yleissairaalapsykiatrialta ja aloitti kesällä 2018 kuntoutuspsykoterapian. ”Etsin terapeutin, jonka luona sain maalata. Olin ostamassa akryylimaaleja, kun näin hyllyssä pienen purkin hempeän väristä vahaa. Minulla oli ajatus käyttää sitä aistirentoutumisessa. Materiaalilla oli muut suunnitelmat”, vitsailee Sari.

Ensin oli kuva

”Ensin muotoutui hahmon, alter egon, keskivartalo. Katselin sitä työpöydälläni viikkoj ennen kuin tein raajat ja pään”, kertoo tekijä.
Hän kertoo kuvanneensa hahmoa luonnossa ja osana piirroksia, sillä suunnitelmissa oli sarjakuva. Kerran Sari kokeili kuvaamista liike liikkeeltä. Hahmon liikkuminen ihastutti, jota seurasi lisää kokeiluja mm. kivien ja puupalojen kanssa. Surunauha kuvasi sen päivän tunnetta.
”Unetonta ja hikoilevaa hahmoa kuvatessani tiesin tekeväni animaatiotarinaa”, muistelee Sari.
Samalla hän kertoo lapsesta asti ihailleensa animaation kieltä, mutta tekemisen taito on puuttunut. Nyt liki 4 000 kuvaa jälkityöstettiin ystävän avulla.

Sari lähetti animaation Anu Niemelle tuumien, josko sille olisi käyttöä vertaistoiminnassa. Pian Anu soitti ja kysyi,voisiko Rintasyöpäyhdistys lähettää animaation kansainväliseen kilpailuun.
”Suostuin, vaikka kotikutoinen ilme mietitytti, eikä aikaa ollut korjauksiin”, muistelee tekijä tunnelmiaan.
Sari kertoo harrastaneensa kuvan tekemistä kouluajoista asti.
”Olen väliin miettinyt, miksi en opiskellut kuvittajan tai graafikon ammattia, koska nekin olivat mielessä. Luova yhteisöllinen tekeminen on ollut antoisaa”, toteaa Sari.
Suuntaa työhönsä hän kertoi löytäneensä taidekasvatuksen ja -terapian alkuopinnoista. Kotona Äkäslompolossa hänen kädenjälkiään löytyy parista latukahvilasta.
”Kasvomaalausta ja tonttuhommiakin on tehty”, paljastaa Sari.
Puolisonsa Keijo Taskisen kanssa hänellä on työn alla satukuvaprojekti, jossa on mukana itse tehtyjä nukkehahmoja. Valokuvaaminen oli mukana myös sairastumisen alkuvaiheessa.

Barcelona jäi haaveksi

Viime vuoden maaliskuussa Sari valmistautui palkintomatkalle, jonka kohteena oli European Breast Cancer Conference (EBCC-12). Matkajärjestelyt oli hoidettu. Puhujien päivällinen oli määrä pitää art nouveau -henkisessä Sant Pau -sairaalassa.
”Teki mieli nipistellä itseään ja varmistaa, onko tämä totta”, muistelee Sari.
Samaan aikaan korona levisi Euroopassa. Viikkoa ennen matkaa tuli tieto, että konferenssi siirretään lokakuuhun. Sari haki pullon hyvää espanjalaista punaviiniä, harmituksen rinnalla sydänalassa oli helpotusta. Puoli vuotta Sari piti animaatiostaan matalaa profiilia. Hän antoi sen vertaisryhmäkäyttöön, mutta vaikeni voitosta. Lokakuun konferenssin peruuntuminen oli odotettavissa. Alkoi virtuaalisen julkistamisen valmistelut. Puheen Sari piti kotona tietokoneen edessä.

The EBCC Arts and Humanities Award myönnettiin 10. kertaa henkilölle, joka taiteellisen työnsä kautta tuo jotain uutta rintasyövän kanssa selviämiseen.

”Juhlimme perhepiirissä, joten jatko-osan ilmestyessä pidän kunnon bileet”, vakuuttaa Sari.
Jälkeenpäin hän kertoo ehdottaneensa konferenssin yhteyteen osallistujien esittelyä eri vuosilta, eräänlaisena ideapakkina.

Toiminnan voima

Animaation työstämiseen meni puolitoista vuotta. Kuvakäsikirjoitus syntyi paljolti tehdessä.
”Viime aikoina olen pohtinut varjon mukaantuloa tarinaan. Nyt näen jo silloin hieroneeni tuttavuutta varjopuoleni kanssa. Animaation tekeminen piti ajatukset tulevaisuudessa, vaati tavoitteiden asettamista ja suunnitelmallisuutta. Leikkausosion kuvaamisen lykkäsin viimeiseksi, sillä siitä seurasi kuvotus”, kertoo Sari.
Hienointa tekijälle on ollut vertaisilta ja läheisiltä saatu palaute. Animaation on koettu kuvaavan todenmukaisesti syöpään sairastuneen kokemuksia; toisaalta se on tarjonnut mahdollisuuden tulkita tarinaa monella tapaa. Myös itketty on.
”Sain palautetta syöpähoitojen akuutissa vaiheessa olevalta. Totesimme, että vaikeat hetket loppuvat joskus”, muistelee Sari.
Toimintaterapeuttina hän kertoo tienneensä, mutta vasta sairastuneena ymmärtäneensä, miten moneen eri elämänalueeseen sairastuminen vaikuttaa. Mietityttänyt on kuntoutuksen riittävyys ja keinot sekä kehittämisen tarpeet.
”Toiminnallisen identiteetin muuttuminen on ollut raskasta ja sopeutuminen on käynyt työstä”, tunnustaa Sari. Hän on vielä kuntoutustuella, mutta aikoo löytää jotain itselleen sopivaa työtä, sillä oman osaamisen ja kokemuksen hyödyntäminen tuntuu hyvältä.

Tarina jatkuu

Sarin työhuoneessa on tekeillä animaation jatko-osan rekvisiittaa.
”Vertaiset ovat mukana ja hahmo on sopeutunut elämäntilanteeseensa. Arjen teemat ovat toisenlaiset. Teknisesti tavoittelen parempaa: haluaisin mennä animaatiokurssille”, paljastaa Sari.
Hänen luustopesäkkeissään on muutoksia stabiilin tilanteen jälkeen. Seuraava kontrolli mietityttää. ”Kävi miten kävi, animaatio herätti minussa tarinankertojan”, tuumii Sari.

Arki murenee

Kuka: Sari Nyman
Ikä: 51 vuotta
Ammatti: Toimintaterapeutti (2009), LTO (1993)
Sairastui rintasyöpään 1/2016, levinneisyys todettu 1/2017
Animaatio katsottavissa YouTubessa: Arjen Paikka Vaikka 
Facebook ja Instagram: @arjenpaikka  

Teksti: Salli Vaara
Rinnakkain 1/2021