Siirry suoraan sisältöön

Hyväksyvän katseen kautta – Omakuvamatka minuun

Rintasyöpäyhdistys on järjestänyt valokuvaaja Leena Louhivaaran kanssa Omakuvamatka-kursseja, joilla tavoitellaan oman minäkuvan eheyttämistä rintasyöpäkokemuksen jälkeen. Omakuvamatkalla kurssilaiset pääsevät tutkimusmatkalle omaan luovuuteensa ja omaan minuuteensa valokuvaamisen ja kirjoittamisen kautta. Kuva auttaa näkemään tämän hetken hyväksyvän katseen kautta.

Kuva: Karoliina Häkkinen ja Leena Louhivaara

Syyskuussa 2021 järjestettiin Helsingissä Kulttuurikeskus Sofiassa Rintasyöpäyhdistyksen ja valokuvaaja ja ratkaisukeskeinen työnohjaaja Leena Louhivaaran kurssi Inspiroiva omakuvamatka minuun. Omakuvamatka -kurssit ovat saaneet alkusysäyksensä vuoden 2008 Saa katsoa -näyttelystä, jossa Leena kuvasi rintasyöpään sairastuneita naisia. Kuvissa on vahvasti läsnä toista ihmistä arvostava katse.

Omakuvamatkalla kurssilaiset pääsevät tutkimusmatkalle omaan luovuuteensa ja omaan minuuteensa valokuvaamisen ja kirjoittamisen kautta. Lähtökohta on ihmistä eheyttävä. Leena kuvaa kehittämäänsä menetelmää siten, että vaikka se menetelmänä on yksinkertainen, sen vaikutus on moninkertainen.

Etenkin tässä ajassamme ihmisellä on taipumus jahdata onnea, haluta aina jotakin lisää. Mutta juuri tämän hetken näkeminen hyväksyvästi, tällaisenaan arvokkaana, tekee elämästä merkityksellistä tässä ja nyt. Kurssilla kannustetaan tunnetyöskentelyyn ja omien tunteiden kuunteluun. Menetelmän kautta jokainen on läsnä vain tässä hetkessä, itseään kuunnellen ja arvostaen, sellaisena kuin juuri tänä päivänä on. Keskeistä on kysyä, hyväksynkö tämän kuvan tällaisena ja tämän hetken tällaisena kuin se on, vai olenko ihminen, joka aina haluaa lisää ja aina haluaa enemmän. Menetelmä antaa mahdollisuuden uskaltaa tuntea tunteita, tulla niiden kautta kuulluksi ja nähdyksi ja sitä kautta eheytyä. Kuva auttaa näkemään tämän hetken hyväksyvän katseen kautta. Omaa kehonkuvaa pystyy käsittelemään uudella tavalla: ei niin, että minulta puuttuu jotakin vaan niin, että olen hyvä juuri tällaisena, tässä ja nyt.

Valokuvaajana Leenaa kiinnostaa erityisesti se, mikä on tarina kuvassa esiintyvän ihmisen takana. Omakuvamatkalla ollaankin käsin kosketeltavaa todellisuutta suuremman asian äärellä: kuva ja luova kirjoittaminen ovat molemmat keinoja, joilla voidaan päästä koskettamaan ihmisenä olemisen mystistä ja selittämätöntä ulottuvuutta. Aivot työskentelevät monella eri tasolla, ja näin päästään syvemmälle kohti omaa minuutta. Leena vakuuttaa, että luovuus löytyy kaikista meistä. Työskentely syvenee kurssin aikana ja avaa uusia mahdollisuuksia ja ikkunoita omiin, vanhoihin ajatusmalleihin. Ihminen pysähtyy itsensä äärelle harvoin rakastavasti. Kurssi antaa mahdollisuuden katsoa itseään kerrankin armollisesti, ilman vaatimuksia tai ulkoisia paineita. Kurssilla ei suoriteta eikä vertailla, vaan matka on tasavertainen jokaiselle. Erilaiset ihmiset ja tavat ajatella ja toimia mahtuvat hyvin samaan tilaan. Kuvien ja tarinoiden jakamisen kautta kurssilaiset voivat kokea myös samaistumista: sinun tarinasi voi olla myös minun tarinani.

Kurssi purki hellävaraisesti solmuja auki

Karoliina Häkkinen, 41, hakeutui kurssille, koska hän tuntee kutsua luovaan ilmaisuun. Karoliina sairastui 40-vuotiaana triplanegatiiviseen rintasyöpään. Vaikka hän voi tällä hetkellä hyvin ja sairauden kanssa on hyvä tilanne, hän kuvaa, että kurssille tullessa oma minäkuva oli rikki. ”Mutta Leena sai luotua luottamuksen ilmapiirin, jossa saimme olla sen näköisiä ja kokoisia kuin olemme.” Karoliina kuitenkin pitää hyvänä asiana, että omista hoidoista oli kurssille tullessa jo jonkin verran aikaa. Kurssilla jaettu kokemus rintasyövästä yhdisti: vertainen ymmärtää, mitä toinen käy läpi. Karoliina kuitenkin toistaa Leenan lausuman siitä, että kurssilla ei vertailla eikä ”kuljeta muiden polkuja”. Luottamuksellinen ilmapiiri takasi sen, että oman kertomuksen uskalsi jakaa muiden kanssa.

Karoliina kuvaa, että ennen kurssia hän koki olevansa eristäytynyt. Kurssi purki hellävaraisesti sairastamisen aiheuttamia solmuja auki. Karoliinan mukaan suuri oivallus kurssilla oli, että kuka hän syvällä sisimmässään on, ei ole kadonnut mihinkään sairastumisen myötä. Kurssilla oli lupa kaikille tunteille, ja kuvan ja tekstin kautta pääsi tutustumaan itseensä paremmin. Lyhyessä ajassa kurssin osallistujista hitsautui yhteisen kokemuksen jakava tiivis joukkio, joka pitää edelleen yhteyttä toinen toistaan tukien. Tulevalle kurssille osallistumista pohtivalle Karoliina lähettää terveisiä: ”Mene rauhassa. Olet turvassa. Mitään ei nyhdetä eikä pakoteta: Leena pitää turvallisesta tilasta huolen, ja mitä kurssilla puhutaan, myös jää sinne.”

Karoliinan elämää ja taidetta voi seurata Instagramissa @pattitilanteessa ja @okhakkinen

Teksti: Tiina Huhtanen