Avoimuus rintasyövästä – miksi se on vaikeaa?
Avoimuus rintasyövästä ei ole aina helppoa. Nykyään harva nainen haluaa enää salata sairastumistaan rintasyöpään. Vetäytymiseen tai piilotteluunkin voi olla syynsä, mutta täydellinen eristäytyminen ja sulkeutuminen ihmissuhteista sairastamisen aikana voi myös olla hyvin haavoittavaa.
Avoimuus auttaa, mutta ei ole aina helppoa
Kenenkään ei pitäisi joutua kantamaan sairastamisen taakkaa yksin. Aina on parempi olla avoin ja kohdata ja tulla kohdatuksi – tulla edes jollain tavalla toisten kannattelemaksi – kuin jäädä yksin.
Jos on koko elämänsä tottunut selviytymään yksin ja auttamaan muita, voi avun vastaanottaminen tuntua yllättävän vaikealta. Myös ihmisen temperamentti ja luonne vaikuttavat siihen, miten avoin haluaa sairastumisestaan olla.
Sairaus voi muuttaa ihmistä – joskus yllättävällä tavalla
Sairastuminen voi myös muuttaa ihmistä syvästi. Joku, joka aiemmin vetäytyi sosiaalisissa tilanteissa, ei enää haluakaan piilottaa sairauttaan vaan toimiikin päinvastoin. Toisaalta sosiaalinen ja ulospäin suuntautunut ihminen voi sairastuessaan haluta suojautua ja vetäytyä omiin oloihinsa.
Oma kokemukseni on, että sairaus on niin iso asia, että se voi myös muuttaa jotakin ihmisen ydinpersoonassa. Minusta sairaus teki paljon rohkeamman kuin aiemmin olin.
Toisten reaktiot voivat satuttaa
Joskus vetäytyminen ei johdu omasta halusta, vaan toisten reaktioista. Joskus reaktiot omaan sairauteen ovat olleet voimakkaita, yllättäviä ja ehkä loukkaaviakin. Silloin on luonnollista miettiä kenelle ja millä tavalla sairaudesta uskaltaa ja jaksaa kertoa.
Sosiaaliset suhteet saattavat joutua koetukselle. Voi käydä niin että “jyvät erottuvat akanoista” eli että aidot ja hyvät ystävyydet ja ihmissuhteet kirkastuvat ja pinnallisemmat ja merkityksettömämmät jäävät taka-alalle.
Yleistykset eivät lohduta
Liiallinen kauhistuneisuus ja järkytys rintasyöpäuutisesta kertomiseen saattaa sekin aiheuttaa suojautumisreaktion. Varsinkin, jos sen perään kerrotaan kuinka monta tuttua tai sukulaista on sairastunut tai kuollut rintasyöpään.
Ylipäänsä kaikki yleistäminen ja viittaaminen toisten tarinoihin, ei välttämättä lohduta tai auta juuri diagnoosin saanutta – vaikka hyvää tarkoittaen ehkä sanotaankin. Jokaisen syöpätarina on yksilöllinen ja ainutlaatuinen.
Syöpäsairauksien, myös rintasyövän niputtaminen yhdeksi ja samaksi sairaudeksi saattaa turhauttaa ja ärsyttää suuresti asiaan pakon edessä perehtynyttä. Tällainen voi tuntua kohtaamattomuudelta – siltä, että oma tilanne ei tule nähdyksi vaan mitätöidyksi.
Ihmiset yrittävät lohduttaa ja olla empaattisia parhaansa mukaan, mutta saattavat olla vailla oikeita keinoja. Kun itse sairastuu vakavasti, herkistyy huomaamaan pienetkin sävyerot. Vakava sairaus auttaa myös huomaamaan muutkin haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset uudella tavalla.
Ympäristön reaktiot vaikuttavat syvästi
Emme ole immuuneja vieraampienkaan ihmisten reaktioille. Jos kaupan kassajonossa vaihdetaankin äkkiä toiseen jonoon, tai puolituttu kiertää kadun toiselle puolelle huivin tai kaljun nähdessään, voi yhtä aikaa sekä haavoittaa että raivostuttaa.
Muuttunut ulkonäkö, kuten rinnan menetys tai sytostaattien aiheuttama hiusten, kulmien ja ripsien menetys, voivat myös aiheuttaa joillekin halun vetäytyä ja suojautua. Toisille taas kasvaa halu näyttää, miten sairaudenkin kanssa selvitään ja voidaan näyttää hyvältä ja elää hyvää, täyttä elämää. 
Rintasyöpää sairastavan pitääkin voida elää mahdollisimman normaalia elämää. Ei voi olla niin että vain terveys, täydellisyys ja hyvännäköisyys kelpaavat tässä maailmassa ja yhteiskunnassa. Sairauden ja terveyden raja on ylipäätään hyvin häilyvä käsite.
Sairaus saa näkyä
Se, miten rintasyöpäuutiseen ja mahdolliseen muuttuneeseen ulkonäköön sairastuneen lähiympäristössä reagoidaan, vaikuttaa sairastuneen tunteisiin ja käsityksiin itsestä. Samalla reaktiot kertovat laajemminkin siitä, miten sairaudet yhteiskunnassamme ylipäätään kohdataan.
Hyväksytäänkö sairaudet ja sairastuneet osaksi julkista ja näkyvää elämää, vai torjutaanko ne jonnekin piiloon yksityisen ja kodin piiriin tai sairaaloiden sisälle kuuluviksi?
Julkisuudessa on nykyään paljon hyviä ja rohkeita esimerkkejä rintasyöpään sairastuneista, jotka avoimesti kertovat omaa syöpätarinaansa. Nämä tarinat ovat voimauttavaa vertaistukea tuhansille sairastuneille.
Ne muistuttavat, että emme ole yksin – ja että jokaisella on oikeus tulla kohdatuksi omana itsenään, myös sairauden keskellä.
Et ole yksin – lue myös muiden sairastuneiden tarinoita: