Kun Huvikummun väki kasvaa aikuiseksi ja törmää arkeen

Erilainen kertomus syövän kohtaamisesta

Suomen kielen maisteri, kirjailija ja ”Hidasta elämää” -sivuston perustaja Sanna Wikström on kirjoittanut kirjan elämästä ja kuolemasta, toivosta ja toivottomuudesta sekä yksinäisyydestä ja ystävyydestä. Tarinassa käsitellään nuoren naisen rintasyöpään sairastumista ja siitä seuraavaa elämänmuutosta sekä uuteen tilanteeseen sopeutumista. Lisämausteen kertomukseen tuo se, että päähenkilö saa tietää samalla kertaa sekä taudistaan että raskaudestaan. Näin voisi oikeastikin käydä, onhan elämällä tapana yllättää.

Erityisen paljon pidän kirjan sisältämästä kehopositiivisuudesta ja avarakatseisuudesta. Nämä teemat tulevat esiin toisinaan rivien välistä, toisinaan ihan selkeästi sanoitettuna. Annika kieltäytyy käyttämästä peruukkia tai proteesia eikä suostu häpeämään taudin ja raskauden muuttamaa vartaloaan, Peppi puolestaan ei ajele kainalokarvojaan eikä muutenkaan piilottele epänaisellisia puoliaan. Ystävien iällä tai sukupuolella ei ole tässä tarinassa mitään merkitystä, tärkeintä on yhteys. Näistä seikoista haluan antaa ison kunniamaininnan Sanna Wikströmille ja toivoisin, että etenkin oman kehon hyväksyminen tulisi näin selvästi esiin useampienkin kirjoittajien teoksissa.

Se, että kirjan hahmoille on tarkoituksellisesti annettu Peppi Pitkätossu -tarinoiden henkilöiden nimet, on kaksipiippuinen juttu. Vertaus sisältää piiloviestin – syövän kohtaaminen vaatii Pepin voimia ja pelottomuutta – mutta toisaalta yhtäläisyys satuhahmoihin vaikeuttaa samastumista. Lukiessa vaikea päästää irti ajatuksesta, että Peppi, Annika ja Tommi ovat viettäneet lapsuutensa Huvikummussa ja ovat oikeastaan lastenkirjaan kuuluvia. Mielikuvaa tukevat myös tarinoiden monet yhtäläisyydet. Kirjailija viittaa muun muassa Pepin värikkääseen vaatetukseen, hevoseen ja olkapäällä istuvaan apinaan. Wikström on rohkea astuessaan Astrid Lindgrenin tossuihin, onhan kyseessä varsin tunnettu tarinankertoja.

Päähenkilön kohtaamat tunnekuohut ovat tuttuja meille rintasyöpään sairastuneille. Välillä tulevaisuudenuskoa on vaikea tavoittaa ja moni meistä on varmasti suunnitellut Annikan tapaan omia hautajaisiaan. Sairaudessa on sulattelemista ilman samanaikaista raskauttakin. Wikströmin kirjassa nuoren naisen omaan selviytymiseen liittyvään epävarmuuteen sekoittuu huoli lapsen tulevaisuudesta. Annika päättää värvätä Pepin äidiksi tulevalle lapselle ja juonta kuljettaa eteenpäin naisten yritykset löytää sopiva isä vauvalle. Tästä seuraa hulvattomia sattumuksia, jotka synnyttävät kuplivaa huumoria ja keveyttä tähän tarinaan, jonka aiheesta olisi paljon helpompi kirjoittaa synkkä ja iloton kirja.

Lukiessani huomasin jännittäväni, kuinka Annikan ja vauvan lopulta käy. Wikström on onnistunut kirjoittamaan koukuttavan tarinan ja samastuminenkin helpottui kertomuksen edetessä. Tämä kirja on erilainen kertomus syöpään sairastumisesta ja sellaisenaan raikasta luettavaa. Teemastahan on julkaistu useita kirjoja, joskaan ei näin humoristisia. Uutta Wikströmin kirjassa on sekin, että tarinaan sisältyy myös Annikan lapselleen kirjoittamia elämänohjeita. Nämä kirjeet tosin ovat kieliasultaan enemmän aikuiselle kuin pikkulapselle sopivia, joten ehkä ne ovatkin tarkoitettu ensisijaisesti meille lukijoille.

Wikström, Sanna: Elämä ensin.
Kustannusosakeyhtiö Otava, 2021.

Lisää lukuvinkkejä on koottu Luettavaa-sivulle