Lisää päiviä elämään vai lisää elämää päiviin?
Otsikon kysymys on tullut tässä työssä tutuksi. Tosiasia on, että kaikki eivät rintasyövästä parane, vaan vuosittain jopa tuhat naista saa Suomessakin levinneen rintasyövän diagnoosin. Kun sairautta ei ole enää mahdollista parantaa, on mielekästä kysyä, miten jäljellä olevista päivistä – olipa niiden laskennallinen määrä päivissä, viikoissa, kuukausissa tai vuosissa – saisi rakennettua mahdollisimman hyvän ja täyteläisen elämän.
Ja vaikka kaikki eivät saa parantumattoman sairauden diagnoosia, jokainen ymmärtää, että kukaan meistä ei selviä täältä hengissä. Olipa kuolinsyymme lopulta mikä tahansa, elämä ei meistä kenelläkään ole loppumaton, vaan olemassaolollamme on rajat: alku ja loppu.
Sairaanhoitajana ja pappina suhtaudun sairauteen ja kuolemaan toisaalta hyvin käytännönläheisesti: kuolema kuuluu ihmisen osaan. Mutta samalla terveysalan ammattilaisena ja keski-ikäisenä perheenäitinä jokin minussa kapinoi tätä väistämätöntä todellisuutta vastaan. Minua kiinnostaa ennen kaikkea elämänlaatu, hyvä elämä ja omat mahdollisuudet rakentaa elämästä saaduista lähtökohdista käsin niin hyvä kuin mahdollista.
Elämän mielekkyyden tutkiminen ei rajoitu vain päivätyöhöni sairaanhoitajana, vaan aihe kiinnostaa minua myös vapaa-ajalla. Niinpä päätin käyttää kertyneet vapaapäiväni tehokkaasti, ja osallistuin toukokuun lopussa Berliinissä Life Summit 2025 -konferenssiin.
Longevity-ajattelu: pitkäikäisyyttä vai täyteläistä elämää?
Life Summitissa eri alojen ammattilaiset pohtivat sekä käytännön että filosofisemman lähestymistavan kautta pitkän, terveen elämän mahdollisuuksia. Longevity, eli suomeksi ehkä pitkäikäisyys tai (terveen) elämän pidentäminen, on selvästi noussut marginaaliryhmien kiinnostuksen kohteesta valtavirran teemaksi.
Konferenssissa oli paikalla ihan tavallisen oloisia ihmisiä, ei vain terveysfanaatikkoja tai kehon mittaamisen äärimmilleen vieviä hifistelijöitä. Pitkän iän salaisuutta pohdittiin niin filosofiselta kuin lääketieteelliseltäkin kannalta. Oma havaintoni on se, että longevity -ajattelu voidaan jakaa karkeasti ottaen kahteen eri koulukuntaan tulokulman mukaan.
Osa kiinnostuneista todellakin haluaa mitata, todentaa, optimoida ja varmistaa omaa terveyttään, terveitä tulevia vuosia ja lisätä mahdollisuuksien mukaan elinvuosia. Tämä koulukunta kokeilee eriskummallisimpiakin hoitoja ja mittaa kehon vastetta säännöllisesti.
Toinen koulukunta – se, joka itseäni enemmän puhuttelee – näkee pitkäikäisyyden (tai haluaisin mieluummin sanoa: mahdollisimman täyteläisen elämän) arvon merkityksellisyyden, yhteisöllisyyden, jakamisen, tavoitteiden asettamisen, kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ja elämänlaadun näkökulmasta.
Tieteelliset läpimurrot ja ”hullut visionäärit” – miksi heitä tarvitaan?
Myönnän, että minulla oli ennen uteliasta osallistumistani konferenssiin melko kapea käsitys siitä, mitä longevity -ideologia pitää sisällään. Ajattelin eksentristä amerikkalaismiljardööri Bryan Johnsonia, joka tekee itsellään ihmiskoetta ”Don’t Die! (älä kuole)” -iskulauseen alla.
Hän optimoi ruoan, liikunnan ja unen määrän. Lisäksi hän kokeilee kaikkia mahdollisia hoitoja, millä elinikää tämänhetkisen kokeellisenkin lääketieteen perusteella voitaisiin pidentää. Keinovalikoimassa on asioita, joita en itse uskaltaisi kokeilla hurjimmissa unissanikaan: plasmansiirtoja, purkkikaupalla lisäravinteita ja vitamiineja, pistoshoitoja, kokeellisia geeniterapioita.
Toisaalta pystyn myös näkemään hänen motivaationsa: Hän elää henkilökohtaiselle ihmiskokeelleen. Hänen elämänsä koko tarkoitus on ratkaista kuolemattomuuden salat. Realistista? Ehkä ei. Kunnianhimoista? Ehdottomasti. Ja sivutuotteena, parhaimmillaan, me tavalliset tallaajatkin saatamme hyötyä siitä korvaamattoman arvokkaasta tiedosta, mitä mittaukset kehon toiminnan optimoimisesta meille antavat. Tutkimus voi mahdollistaa tulevaisuuden läpimurtoja kaikkien merkittävimpien kuolemaan johtavien sairauksien hoidossa, siis myös syövän.
Tästä päästään siihen, miksi halusin kirjoittaa konferenssista myös Rintasyöpäyhdistyksen blogiin, vaikka kaikille ei ihan heti olisikaan ilmeistä, miten Longevity -ajatusmaailma voisi liittyä syöpää sairastavien ihmisten arkeen, syövän hoitoihin tai esimerkiksi levinneen rintasyövän kanssa elämiseen.
Ihmiskunnan suurimmat keksinnöt ovat historiassa usein edenneet niin, että ensin suuret massat ovat sanoneet ”ei, ei missään tapauksessa tule onnistumaan” tai ”onpa kaukaa haettu teoria, ei voi pitää paikkaansa”. Ajattelen antibioottien löytämistä bakteeritulehduksiin, joihin aiemmin kuoltiin; rokotteiden keksimistä; elinsiirtoja; lentokoneita; ihmistä avaruudessa; tietokonetta joka taloudessa, ”näköpuheluita” ja älykännyköitä – kaikki puhdasta science fictionia vielä 250, 100, 50, 30 vuotta sitten.
Tieteellisiä läpimurtoja tekevät usein he, jotka ajattelevat massoista poiketen, ehkä hulluiltakin kuulostaen. He asettavat tavoitteidensa riman kilometrejä meitä muita korkeammalle ja uskaltavat ottaa riskejä välittämättä siitä, mitä muut ajattelevat.
Vaikka ihmiskunnasta ei tulisikaan kuolematonta, uskon, että nämä ”hullut” visionäärit ovat merkittävässä asemassa, kun uusia lääketieteellisiä läpimurtoja syntyy. Siksi myös mittaaminen, optimointi ja lääketieteellisen tiedon venyttäminen äärirajoille on tärkeää tulevaisuuden hoitojen löytymiseksi. Tämän päivän ”hullu tiedemies” voi olla huomisen lääketieteellisen läpimurron tekijä.
Mielekäs elämä sairauden kanssa – mitä voimme itse tehdä?
Kuitenkin itseäni puhuttelee vielä enemmän longevity -tematiikassa merkityksen, mielekkyyden ja elämäntavoitteiden etsimisen ajatus. Siihen on omassa ”kuolemattomuudessani” mielestäni myös mielekkäämpää suunnata voimavaroja, itse kun tuskin koskaan päädyn koekaniiniksi lääketieteellisille nuorennushoidoille.
Hänelle, joka elää parantumattoman sairauden kanssa, puhe elämän pidentämisestä erilaisin äärihoidoin voi kuulostaa jopa loukkaavalta. Mutta paljon voimme tehdä myös paljon arkisemmilla keinoilla. Jonkinlainen pitkäikäisyyden tai ainakin hyvän ja täyteläisen elämän avain on meidän kaikkien ulottuvilla.
Olipa elämää jäljellä viikkoja tai vuosia, meillä jokaisella on käytettävissä juuri tämä hetki. Tekemällä hyviä valintoja tässä ja nyt ikään kuin vakuutamme kehoamme myös terveemmille tulevaisuuden vuosille. Syövän sairastaneelle tällaisesta ajattelutavasta on ilman muuta hyötyä. Se, että olet sairastanut syövän tai sairastat syöpää, ei määritä koko tulevaisuuttasi.
Ei edes siinä tapauksessa, että Sinulla olisi levinneen syövän diagnoosi. Sillä ihan arkisilla valinnoilla: terveellisemmällä ruoalla, pienelläkin liikkeellä, hyvällä unella (tai levolla – kaikilla kun on niitä unettomiakin öitä) ja hyvillä ihmissuhteilla tuet mielesi ja kehosi hyvinvointia tämän hetken lisäksi myös tulevaa ennakoiden.
Ihmissuhteet ja merkityksellisyys – elämänlaadun salaisuus?
Konferenssissa painotettiin erityisesti juuri ihmissuhteiden merkitystä yhtenä pitkäikäisyyden salana. Jokainen, joka on joskus rakastanut, ymmärtää tämän hyvin. Kun täytämme elämämme päivät meille tärkeiden ja rakkaiden ihmisten seurassa, aikajatkumokin ikään kuin kaartuu pidemmäksi.
Merkitykselliset hetket ja elämän olennaisten asioiden äärellä oleminen tekee jokaisesta eletystä minuutista ikuisuuden arvoisen. Siksi myös jokainen teko, jokainen valinta, on merkityksellinen.
Jos hetkittäin on vaikea löytää motivaatiota omasta terveydestä huolehtimiseen, katso ympärilläsi olevia tärkeitä ihmisiä. Heidän kanssaan vietetty aika on parasta longevityä, tervettä elämää ja hyvinvointia. Myös he haluavat, että olet täällä heidän kanssaan mahdollisimman pitkään. Suhteessa toisiin saamme päiviin lisättyä elämää, vaikka elämän päiviä emme lisää saisikaan.
