Vertaisuuden voimaa Terveyttä ja hyvinvointia edistävällä verkkokurssilla
Stringejä, radioaktiivisia lapsia ja pölkkypääperjantai – eli miten vertaisuuden voima toteutui Terveyttä ja hyvinvointia edistävällä verkkokurssilla.
Voi miten me nauroimmekaan! Tämä on päällimmäinen ajatus mielessä hiljattain päättyneeltä Terveyttä ja hyvinvointia edistävältä verkkokurssilta, ja tämän voi lukijakin päätellä yllä olevasta otsikosta.
Kurssi toteutettiin etämuotoisena ajalla syksy 2025-tammikuu 2026. Viimeinen tapaaminen oli seurantatapaaminen, jossa pääsimme pohtimaan sitä, miten terveyttä edistävät tavat ovat lähteneet elämään osana kunkin osallistujan arkea.
Kurssitapaamisia oli kaikkiaan seitsemän, ja kurssilla käsiteltiin aiheita kuten uni ja palautuminen, ravitsemus ja liikunta ja mielen hyvinvointi. Verkkokurssilla saatiin tietoa, keinoja ja vertaistukea terveellisten elintapojen ja hyvinvoinnin edistämiseksi omassa arjessa.
Kurssilaisten käytössä oli materiaalia Peda.net -oppimisalustalla, jonne myös kirjattiin jokaisen henkilökohtaiset tavoitteet kurssin alussa. Kurssitapaamiset olivat keskustelevia ja vertaistuellisia.
Miten terveelliset elämäntavat juurtuvat osaksi arkea?
Terveyttä edistävien elämäntapojen omaksuminen ei ole helppo tehtävä. Monelle kompastuskivi on se, että haalii liikaa kerralla, pyrkii suorittamaan ja ”korjaamaan” elämässä kaikki osa-alueet kerralla. Kurssilla etsittiin keinoja siihen, miten pysyvät muutokset voisivat tulla osaksi arkea pieni askel kerrallaan.
Tavoitteita pyrittiin asettamaan niin, että ne olivat mitattavia, toteutettavissa olevia ja ihmisen kokoisia. Sen sijaan, että tavoite olisi esimerkiksi ”alan liikkua enemmän”, tavoite saattoi olla ”käytän kotitalossani portaita hissin sijaan”. Tai sen sijaan, että ”alan elää terveellisemmin”, tavoite saattoi olla ”ostan jokaisella kauppareissulla vihanneksia tai hedelmiä”.
Vertaisuus voimavarana: kurssilaisten kokemuksia ja oivalluksia
Liian usein terveyden edistäminen on ryppyotsaista suorittamista, mutta tästä kurssilaisjoukostamme tuo ryppyotsaisuus ilahduttavasti puuttui. Se ei suinkaan tarkoita, ettemmekö olisi suhtautuneet kurssin aiheisiin vakavasti.
Monet kerrat olimme todella isojen, elämän merkityksellisyyden kysymysten äärellä. Pohdimme terveyttä, ihmissuhteita, jaksamista, onnen hippusia arjessa ja välillä tuskastuttavia esteitä toipumisen tiellä. Mutta kaiken läpi kantoi yhteishenki ja yksituumainen tuki ja vertaisuus: et ole kamppailusi kanssa yksin.
Huumori toipumisen tukena
Mutta mitä ihmeen stringejä, radioaktiivisia lapsia ja pölkkypääperjantai? Ne ovat eläviä esimerkkejä siitä, miten kriisi koskettaa, mutta miten kriisistä voi myös selviytyä – huumorin ja vertaisuuden voimalla. Olen saanut upeilta kurssilaisiltamme luvan kertoa nämä ihanat ja samaistuttavat kertomukset teille kaikille tässä blogissa.
Meidän kurssiporukkamme ei enää ehkä enää koskaan käytä lymfastrangeista tätä tylsää, ”virallista” nimeä, vaan strangit ovat tästä lähtien stringejä. Olihan yksi kurssilaisistamme tomerasti marssinut fysioterapeutin vastaanotolle ja pyytänyt käsittelemään kiristäviä stringejä.
Radioaktiivinen lapsi taas oli kurssilaisen sukuun syntynyt vauva. Kun rintasyöpä piti merkitä radioaktiivisella jyväsellä, neuvo on, että pieniä lapsia tai eläimiä ei saa varotoimenpiteenä ottaa syliin heti toimenpiteen jälkeen. Ennuste tämän neuvon jälkeen oli, että mikäli vauvasta kasvaa kovin vilkas taapero, se varmaankin johtuu siitä, että hän on ”radioaktiivinen lapsi”.
Pölkkypääperjantaista puhuttiin rintasyövän jälkeen töihinpaluun yhteydessä. Kun takana on raskas työviikko, tuntuu, että perjantaina paukut eivät vain enää riitä työtehtäviin. Tulee muistikatkoja, aivosumua ja hidastunutta päätöksentekoa. Tämän varmasti jokainen ”sytoaivo” tunnistaa – tai omalla kohdallani voin sanoa: jokainen keski-ikäinen tunnistaa. Onneksi pienet muistikatkot tai keskittymiskyvyn heikkenemiset harvemmin ovat kellään meistä merkkejä mistään vakavammasta.
Kurssin merkitys syövästä toipumisen matkalla
Ajattelen, että tällaisen kurssin ohjaaminen on suuri etuoikeus. Pienessä, intiimissä porukassa on lupa nauraa, itkeä, tuntea, jakaa. Kurssi on avoin minkä tahansa syövän sairastaneelle. Vaikka sairauden polku on jokaisella omanlaisensa, on paljon myös yhteisiä, yhdistäviä kokemuksia. Kannattelevana voimana on se, että kenenkään ei tarvitse olla kokemustensa kanssa yksin. Jakaa saa juuri sen verran kuin itsestä tuntuu hyvältä.
Vaikka olemme vakavien ja vaikeidenkin asioiden äärellä, nauru on ennen kaikkea toipumisen kieli. Kun nauramme yhdessä ”stringeille”, nauru ei ole vain ilmeisen vitsin naurua, se on yhdistävää, korjaavaa ja rakentavaa naurua. Kurssin nimi on terveyttä ja hyvinvointia edistävä kurssi.
Sanotaan, että nauru pidentää ikää. Uskallan väittää, että meidän voimadaamien joukossa terveys edistyi jo pelkästään sillä, että saimme kokoontua vertaisuuden, itkun ja naurun äärelle.
Kurssi tulee taas syksyllä – hae mukaan!
Seuraava kurssi toteutetaan syksyllä 2026. Hae rohkeasti mukaan juuri sellaisena kuin olet. Vinkkinä: voimadaamien joukkoon mahtuisi mainiosti myös muutama mies!