Varomatta paras?

En saanut lapsena mennä ratsastustunneille, koska harrastus oli vanhempieni mielestä liian vaarallinen. Itsekin äitinä ymmärrän varsin hyvin vanhempien huolen. Vauvan ensiparkaisusta lähtien jokainen vanhemmuuden kokenut ymmärtää, että vastuu ja huoli lapsen pärjäämisestä, hyvinvoinnista ja terveydestä jatkuu loppuelämän ajan.

Olen itsekin joutunut tekemään paljon töitä sen kanssa, että en kasvattaisi omia lapsiani kuplamuoviin käärittynä, jatkuvaa varmuuden vuoksi-varovaisuusperiaatetta noudattaen. Välillä se on onnistunut hyvin, välillä huonommin. Ajoittain on todella vaikeaa muistaa, että lapsi elää omaa elämäänsä ja kerää omia kokemuksiaan. Hän ei ole vanhempiensa jatke, eikä hän ole tässä maailmassa minua, vaan itseään varten.

Terveelliset elämäntavat osana syövän ennaltaehkäisyä

Eri syöpäjärjestöt kampanjoivat taajaan terveiden elintapojen ja syövän ennaltaehkäisyn puolesta. Tutkittuun tietoon ja tunnettuihin riskeihin liittyvät kampanjat ovat hyviä ja tärkeitä tietoiskuja, joiden avulla terveitä elintapoja voidaan edistää ja lisätä tietoisuutta esimerkiksi syövän riskitekijöistä. Terveyttä edistävistä elintavoista muistuttelemme mekin Rintasyöpäyhdistyksellä säännöllisesti!

Meistä jokaisen on hyvä toisinaan tarkastella omia elintapojaan ja tarvittaessa tehdä viilauksia terveellisempään suuntaan. Samalla yhtä tärkeä on ymmärtää, että kukaan meistä ei voi koskaan elää niin sataprosenttisen täydellisen terveellisesti tai vaarattomasti, että voisimme omalla kohdallamme varmuudella välttyä syövältä.

Tietoiskujen tarkoitus ei ole syyllistää ketään, koska samoin kuin riskitekijät ovat tunnettuja, yhtä tunnettua on se, että lopulta syövän kohdalle osuminen on kuin kurja, käänteinen arpajaisvoitto. Valitettavasti kun syövän synnyssä on tunnettujen riskien ohella paljon myös sellaisia tekijöitä, joita emme vielä tunne. Lopulta syöpään sairastumisessa on aina kyse valtavan huonosta tuurista.

Tasapainoa tarvitaan myös riskinhallintaan

Minulla on tapana sanoa, että jos joka ikinen maailman ihminen pantaisiin riviin seisomaan, ja käytäisiin huolella kammaten läpi joka ikisen elämänhistoria, elintavat, geenit, asuinympäristö, ihmissuhteet, työ: kaikki, mistä elämämme rakentuu, joka ikiseltä meistä löytyisi sekä syövälle altistavia että siltä suojaavia tekijöitä.

Kuten sanottu, lopulta kyse sairastumisessa on huonosta tuurista – ja joskus taas käsittämättömän hyvästä tuurista, jos pysyy terveenä, vaikka elelisi terveellisille elintavoille kintaalla viitaten.

Miten löytää siis tasapaino terveyden edistämisen, terveellisten elämäntapojen ja toisaalta sen tosiasian välillä, että elämä sisältää riskejä, pidimme siitä tai emme? Myös monet asiat, jotka tuovat iloa, hyviä ihmissuhteita, uusia kokemuksia ja mielen hyvinvointia, saattavat pitää sisällään myös terveyteen liittyviä riskejä. Kuten sen, että hienossa harrastuksessa, eli ratsastuksessa, voi pudota hevosen selästä ja satuttaa itsensä.

Elämä ei ole täysin riskitöntä – eikä sen tarvitsekaan olla

Ajattelen, että tietty määrä hallittuja riskejä tekee elämästä elämisen arvoisen. Jos siis aamusi alkaa parhaiten kupillisella kahvia, anna palaa (huonosta maineesta huolimatta kahvin juomisessa on myös hyvää, se esimerkiksi suojaa joidenkin tutkimusten mukaan muistisairaudelta).

Jos haluat treenata juoksukilpailuun, vaikka nivelesi eivät olisi parhaassa mahdollisessa kunnossa, ehkä teet hallitun riskianalyysin ja arvelet, että saamasi treeni, liikunta ja mielen hyvinvointi kompensoivat mahdolliset nivelten osumat.

Jos grillaat kesällä makkaran, tee se hyvässä seurassa – ehkä mielen virkistys, yhdessäolo ja nauttiminen kompensoivat mahdollisia karsinogeenejä. Varovainen kannattaa olla, ja minimoida riskit, mutta hetkittäin elämä on eniten elämisen arvoista, kun uskallamme olla joskus myös ”varomatta parhaita”. Jatkuva pelossa ja stressissä eläminenkään kun ei tee tutkitusti meille hyvää.

Riittävän hyvä riittää

On ehdottomasti hyvä välillä tarkastella omia elämäntapojaan: mikä lisää hyvinvointiamme ja mikä mahdollisesti vähentää sitä? Jokaiselta löytyy varmasti viilattavaa ja kun on oikea hetki ja voimavaroja, on myös mahdollisuus tehdä terveyttä edistäviä valintoja: esimerkiksi lisätä kasviksia ruokaan, lisätä arkiliikuntaa, mennä aikaisemmin nukkumaan. Kaikkia riskejä emme koskaan pysty karsimaan, eikä meidän onneksi tarvitsekaan. Riittävän hyvä on hyvä.

Miten sitten omien lasteni kohdalla olen ratkaissut riskien ja täysillä elämisen ristiriidan? Hyväksymällä, että kuten en omalla kohdallanikaan, en heidänkään elämäänsä voi loputtomasti tasoittaa ja silottaa, saati poistaa kaikkia elämää ja terveyttä uhkaavia riskejä. Siksi he saavat myös kokeilla sellaista, mistä äidinvaistoni varoittaa.

Pienempi aloitti kesänsä elämänsä ensimmäisellä yöpymisleirillä, ratsastamassa. Elämys oli niin upea, että hän haluaa kesällä ratsastaa viikoittain myös mökin lähellä olevalla tallilla. Kypärä ja turvaliivi suojaavat vahingolta; elämys, uudet ystävät ja kokemukset suojaavat hänen mieltään ja hyvinvointiaan.

Riski vahinkoon ei ole nolla, mutta sellaista elämä on.