Teksti: Heidi Hammarsten

Kokopoisto on selvästi raskaampi leikkaus kuin osapoisto ja sen yhteydessä on ratkaistava iso kysymys: tehdäänkö rintarekonstruktio heti vai myöhemmin, vai jatkaako elämäänsä yksirintaisena tai jopa rinnattomana? Näihin vaihtoehtoihin päädytään melko tasaisesti.

”Noin 30 prosentille kokopoistopotilaista tehdään välitön rekonstruktio, toinen 30 prosenttia toivoo korjausta myöhemmin”, kertoi plastiikkakirurgian ylilääkäri, dosentti Sinikka Suominen HUS rintarauhas- ja plastiikkakirurgien sekä Europa Donnan rintakirurgiawebinaarissa syksyllä 2024. Yksirintaisuuden tai rinnattomuuden valitsee siis vähennyslaskun perusteella noin 40 prosenttia kokopoiston kokeneista.

Suomessa ei ole syövän laaturekisteriä, joten ei ole myöskään valtakunnallista tietoa siitä, paljonko rintasyöpäpotilaille tehdään kokopoistoja. HUS-alueella kokopoistoja on enää viidennes rintasyöpäleikkauksista, kertoi HUSin rintarauhaskirurgian linjajohtaja Tuomo Meretoja webinaarissa.

Leikkaustekniikoiden kehittyminen on vähentänyt tarvetta kokopoistoon. Siihen kuitenkin päädytään, jos tauti suhteessa rinnan kokoon on liian laaja tai sädehoito ei ole mahdollista tai suositeltavaa. Myös korkea, usein perinnöllinen uusiutumisriski voi johtaa kokopoistoon.

”Potilaan halukkuus ja soveltuvuus korjausleikkaukseen kartoitetaan aina. Jos potilas soveltuu välittömään rekonstruktioon, se kannattaa tehdä, koska tulos on usein parempi. Lisäksi potilas selviää yhdellä leikkauksella ja nukutuksella”, Meretoja sanoi.

Välitön rekonstruktio on vaativa leikkaus

Välitön rekonstruktio on mahdollinen, kun potilaan terveydentila kestää ison leikkauksen ja kun hän todennäköisesti ei tarvitse sädehoitoa, sillä esteettinen tulos kärsii sädehoidosta. Sädehoidon tarve voi selvitä vasta leikkauksessa, jos käy ilmi aiempien oletusten vastaisesti, että tauti on levinnyt kainalon imusolmukkeisiin tai kasvain on yli viiden sentin kokoinen.

Merville tehtiin välitön rekonstruktio. Hän sairastui 42-vuotiaana pienen lapsen äitinä vuonna 2019. Magneettikuvassa selvisi, että lobulaarinen syöpä oli levinnyt koko rintaan.

”Minulle esitettiin saman tien välitöntä rekonstruktiota. Vatsassani ei ollut tarpeeksi tavaraa, joten metodina oli selästä otettava LD-kieleke ja silikoni-implantti.”

Seitsemäntuntisessa leikkauksessa oli mukana sekä kirurgi että plastiikkakirurgi. Kieleke- ja implanttirekonstruktion lisäksi Mervin toista rintaa pienennettiin alkuperäisestä D-kuppikoosta.

Mervi toipui leikkauksesta muuten hyvin, mutta selkäpuolelta jouduttiin poistamaan seroomaa pitkään.

Mervi sai leikkauksen jälkeen sekä sytostaatit että sädehoitoa. Sekä uusiorinnan kudokset että implantti kärsivät sädehoidosta. Lisäksi Mervin nänninrakennus jumittui jonoon koronapandemian takia. Niinpä hän on myöhemmin rakennuttanut nännin ja korjauttanut rekonstruktiojälkeä yksityisellä puolella.

”Olen silti iloinen, että sain välittömän rekonstruktion, säästyin yhdeltä leikkaukselta.”

Hän kuntoilee nykyisin paljon ja pitää toimintakykyään hyvänä, vaikka hän tuntee edelleen sairauden vaikutukset kehossaan.

”Leikattu puoli on minulla ihan eri tuntuinen sekä edestä että takaa. Selkä kainalosta alaselkään on kuin laatta, liikkuvuus ja joustavuus puuttuvat. Olen äskettäin käynyt HUSin fysioterapeutilla, minulla on strangeja ja lihaskalvot kiristävät.”

Mervi tunnistaa, että päätös välittömästä rekonstruktiosta tulee potilaalle eteen hankalassa paikassa hoitopolun alussa.

”Juna kulkee nopeasti ja potilas on vielä shokissa. Hän ei välttämättä osaa kysyä kirurgilta oikeita kysymyksiä: mitä mikäkin vaihtoehto tarkoittaa toipumisen kannalta, kahden tai kolmen vuoden kuluttua?”

Myöhäisrekonstruktioon ollaan tyytyväisiä

Myöhäisrekonstruktioon voidaan päätyä potilaan toiveesta tai silloin, kun välitön rekonstruktio ei ole mahdollinen.

”Jos syöpähoidot ovat tulossa vasta leikkauksen jälkeen, suurten haavojen paraneminen voi hidastaa hoitojen aloitusta”, esitti plastiikkakirurgi Susanna Kauhanen yhdeksi myöhäisrekonstruktion perusteeksi webinaarissa.

Myöhäisrekonstruktion saaneista 93-97 prosenttia on tyytyväisiä operaation tulokseen, välittömän rekonstruktion jälkeen potilastyytyväisyys on vähän pienempi.

Petra sai neoadjuvanttihoidot HER2-positiiviseen syöpään vuonna 2021.

”Olin niin pienirintainen, kasvain oli iso ja kainaloon levinnyt, joten oli alusta asti selvää että tarvitaan kokopoisto”, hän muistelee.

Petran syöpätyyppi oli sen verran ärhäkkä, että hoitojen aikaan varauduttiin odottamaan rekonstruktiota ainakin pari vuotta syövän korkean leviämisriskin takia.

Myöhäisrekonstruktio onnistui kuitenkin nopeammin kuin alun perin oli ajateltu. Käytäntö ehti muuttua niin, että odotusaika lyhentyi vuoteen. Kun Petra leikkauksen yksivuotisseurannassa kertoi lääkärille haluavansa rekonstruktion, hän pääsi heti jonoon ja leikkaukseen maaliskuussa 2023.

Uusiorinta rakennettiin vatsakielekkeestä. Sekä leikkaus että toipuminen sujuivat Petran mukaan ”ihan älyttömän hyvin”.

”Ei tullut minkäänlaista takapakkia, rinnasta tuli kaunis, vähän isompi kuin oma rinta. Kainalon tyhjennyksestä kärsineen käden liikkuvuus parani. Opettajan työstäni sain kuusi viikkoa sairaslomaa, huhtikuussa pyöräilin ja toukokuussa pelasin golfia.”

Petralle oli itsestään selvää, että yksirintaisuus on väliaikainen vaihe ja hän haluaa rekonstruktion.

”En osaa edes kuvitella, että olisin liikkunut siinä vaiheessa ilman proteesia edes kotona. Tuntuu tärkeältä että näyttää samalta kuin ennen, kun sairaus on vienyt niin paljon.”

Petra viittaa kivuliaaseen, toimintakykyä pahasti rajoittavaan neuropatiaan, jonka sytostaattihoidot hänelle tuottivat. Oireet ovat vuosien mittaan vain pahentuneet. Hän ei muutenkaan koe, onnistuneesta korjausleikkauksesta huolimatta, että olisi täysin saanut entisen kehonsa takaisin. Esimerkiksi arvet muistuttavat koetusta.

”On kiva että vatsa lähti, mutta se on tunnottomampi kuin etukäteen kuvittelin.”

Terve rinta poistetaan harvoin

Terveen rinnan poisto on harvinainen vaihtoehto, johon ei yleensä suostuta ilman erityistä syytä. Peruste voi olla syöpäriskiä lisäävä geenivirhe tai huomattava epäsymmetria erityisen kookkaiden rintojen takia. Epäsymmetriaa voidaan hoitaa myös pienentämällä jäljelle jäävää rintaa.

Hannalle tehtiin kokopoiston yhteydessä myös terveen rinnan poisto. Hän oli sairastuessaan 40-vuotias neljän pienen lapsen äiti, joka huomasi muutoksen rinnassaan kuopuksen syntymän jälkeen. Jo todettaessa kasvain oli kookas ja HER2-positiivinen, levinnyt kainaloon ja rinnassa oli lisäksi runsaasti mikrokalkkia.

”Koko sytojen ajan työstin ajatusta siitä, että haluan myös terveen rinnan poistettavaksi. Enhän tuntenut rinnoissani poikkeavaa mastopatian vuoksi eikä syöpää näkynyt reilu vuosi aiemmin tutkimuksissa. En kestänyt ajatusta siitä, että terveestä rinnasta pitäisi olla koko ajan huolissaan”, Hanna sanoo.

Hanna on terveydenhuollon ammattilainen, joten hän osasi olla itse aktiivinen ja perustella toivettaan sekä onkologille että kirurgille.

“Onkologini epäili toiveeni toteutumista, mutta lupasi tuoda asian esille. Käynnillä ennen leikkausta keskustelin myös kirurgin kanssa asiasta. He ottivat asian esiin mammameetingissä ja onkologini oli kertonut, että olen koko hoitoprosessin ajan toivonut myös terveen rinnan poistoa.”

Hanna puolusteli valintaansa myös kritisoimalla käytäntöä, jonka mukaan rekonstruktion voi saada mutta ei symmetristä rinnattomuutta. Rekonstruktio ei häntä kiinnostanut leikkausriskien, mahdollisten komplikaatioiden ja arpikiristysten takia. Rinnanpoistoleikkaus tehtiin lopulta symmetriaperusteella.

”En kiellä, etteikö rinnattomuus olisi vaikea asia. Mutta niin on syöpäkin pienten lasten äidillä. Ajattelen, että kehonkuvaani eheytän samalla, kun eheytän mieltäni sairastumisen jälkeen toipuessani.  Syöpä on iso kriisi. Sitä traumaa ei kirurgialla eheytetä. ”

Hanna kertoo harjoitelleensa katsomaan itseään lempeästi peilin edessä: siinä hän seisoo terveenä, vaikkakin rinnattomana.

”Kun opin pitämään itseäni eheänä ja kauniina nykyisessä muotissani, muutkin sen näkevät. Seksuaalisuus on minulle paljon muuta kuin rinnat, parisuhteessa rinnattomuus ei ole ollut vaikeaa.”

Myös Hannan lapset suhtautuvat rinnattomuuteen jo luontevasti, koska asiasta on keskusteltu avoimesti. Hän saunoo lasten kanssa, käy uimahallissa ja ystävien kanssa saunailloissa.

“Tiedostan kehoni tällaisissa tilanteissa, mutta siedätän itseäni katseille. Toivon, että yhä useampi saisi halutessaan myös terveen poiston symmetrian perusteella. ‘Flat’ tulisi olla samalla tavalla mahdollista kuin rekonstruktioleikkaus. Asiasta tulisi keskustella ja potilaan toive huomioida.”

Lue myös: Litteässä rintamassa valinnanvapauden puolesta

Korjausleikkausten monet vaihtoehdot

Yleisimmin rekonstruktioissa käytetään potilaan omaa kudosta, joko selkäkielekettä tai vatsakielekettä. Myös reisi- tai pakarakudosta voi käyttää. Jos potilas on hyvin hoikka eikä oma kudos riitä, vaihtoehtona on silikoni-implantti.

Vatsakielekeleikkauksessa kudos irrotetaan kokonaan ja verisuonet liitetään uudelleen yhteen. Siksi leikkaus on vaativampi ja potilaan pitää olla hyväkuntoisempi kuin selkäkielekeleikkauksessa. Yleensä rekonstruktioleikkauksiin vaaditaan, että painoindeksi on alle 30.

”Painoindeksirajoja on, koska kyse on vakavista asioista. Ylipainon mukana veritulppariskit lisääntyvät merkittävästi ja myös pienempien komplikaatioiden riski kohoaa”, perusteli plastiikkakirurgi Susanna Kauhanen webinaarissa.

Selkäkielekeleikkauksessa kudos käännetään selkäpuolelta rinnan puolelle niin, että kudos ja verisuonet pysyvät osittain kiinni kehossa. Jos tällä tekniikalla rakennetaan vain yksi rinta, selkäpuoli jää epäsymmetriseksi.

Selkäkielekeleikkauksessa yhdistetään usein eri tekniikoita, jotta saadaan aikaan riittävän suuri rinta: voidaan tehdä rasvansiirto joko heti tai myöhemmin, tai lisätä kielekkeen alle silikoni-implantin.

”Leikkauksen haittana on, että arpi selässä voi aiheuttaa kiristyksiä ja haitata olkanivelen toimintakykyä. Yleensä toimintakyky kuitenkin palaa ennalleen noin vuoden kuluessa”, sanoi Kauhanen.

Myöhäisrekonstruktio tehdään aikaisintaan vuosi mastektomian jälkeen, monilla hyvinvointialueilla jonot ovat pitempiä. THL:n tilastojen mukaan rinnan korjausleikkaus on toimenpide, johon 34,5 prosenttia potilaista on jonottanut yli lakisääteisen kuusi kuukautta (mutta joukkoon kuuluu myös pienennysleikkausta odottavia ei-syöpäpotilaita).

Uusiorinnat vaativat usein pienempiä korjaustoimia jälkikäteen, esimerkiksi nännin rakentamista ja nännin tatuointia. Oman ja uusiorinnan symmetrian saavuttaminen vie aikaa, koska uusiorinta laskeutuu vähitellen. Tervettä rintaa usein pienennetään joko korjausleikkauksen yhteydessä tai myöhemmin.

”Rasvansiirtoja tehdään yleensä vähintään kolme kuukautta rekonstruktioleikkauksen jälkeen. Rasvansiirrot tarkoitus on sekä lisätä volyymia ja pyöreyttä rinnan muotoon että parantaa kudoksen ominaisuuksia. Rasvansiirto voi myös vähentää lymfaturvotusongelmia”, sanoi Kauhanen.

Koko rinnan rakentaminen rasvansiirrolla on hidasta. Kerralla voi siirtää noin 1,5 desilitraa rasvaa, josta syntyy sentin paksuinen kerros rinnan kohdalle.

Lähde: Ajankohtaista rintasyöpäkirurgiasta ja korjausleikkauksista 1-2. Videot Rintasyöpäyhdistys – Europa Donna Finlandin Youtube-kanavalla.

Lisätietoa: Korjausleikkaukset

Rinnakkain 2/2025