Suostunko vai en – Miksi osallistuisin rintasyöpätutkimukseen?

Olen saanut eteeni lapun, jossa kysytään suostumusta rintasyöpäkudoksen lahjoittamisesta tieteelliseen tutkimukseen. Tiedotteessa kuvaillaan, että syöpäkudostani käytetään uusien lääkkeiden testaamiseen. Raskaan syöpädiagnoosin ja hoitosuunnitelmien lomassa tutkimustiedotteen lukeminen tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta tehtävältä: Teksti vilisee termejä ja nimiä, joita en ymmärrä. Tutkimukseen osallistuminen on aina vapaaehtoista, eikä potilaan tarvitse koskaan osallistua siihen saadakseen parasta mahdollista hoitoa. Miksi siis osallistuisin tutkimukseen ja ketä tutkimukseen osallistumiseni oikeastaan edes hyödyttää?

Syopäleikkauksessa poistettu kudos saapuu patologin poydälle. Kirurgiseen kaapuun pukeutunut patologi tarkastelee näytettä huolellisesti. Hän merkitsee ylös näytteen mitat millintarkasti ja maalaa leikkauspinnat eri väreillä. Sitten hän viiltää kudoksesta edustavimmat näytepalaset potilaan diagnoosia varten. Vasta kun diagnostiset näytteet on otettu hän jakaa loppunäytteestä koepalat siihen tutkimukseen, johon potilas oli suostumuksensa antanut. Jääkaapista tuodaan kaksi pientä putkea, joissa on läpinakyvää nestettä: fysiologista suolaliuosta ja antibiootteja. Plumpsis! Patologi hujauttaa syöpäkudoksen toiseen putkeen, toinen putki saa palan syöpää ympäröivää normaalia rintarauhaskudosta. Näytteet merkataan tutkimuksen numerolla ja ne koodataan kirjaimilla T ja NT, ”tumor” ja ”non tumor”. Hoitaja vie näytteet jääkaappiin odottamaan tutkijaa.

Tutkija on puuhastellut kiireisenä laboratoriossa koko päivän, mutta hän valmistautuu lähtemään sairaalalle. Tänään moni potilas on suostunut tutkimukseen, joten tutkija matkustaa sairaalaan hakemaan näytteet. Hoitaja luovuttaa näytteet tutkijalle, ja tutkija asettelee ne jäälaatikkoon, sillä elävien näytteiden tulee pysyä kylmänä koko kuljetuksen ajan.

Tutkija suunnistaa takaisin laboratorioon. On jo iltamyöhä, mutta se ei haittaa tutkijaa. Potilasnäytteet ovat tutkijan aarteita: hän on käynyt läpi pitkän ja kivisen prosessin saadakseen käyttää niitä tutkimuksessaan. Hän on laatinut tutkimussuunnitelman, hankkinut tarvittavan rahoituksen, hakenut eettisen toimikunnan puoltoa tutkimukselleen, ja saanut lopulta tutkimusluvan. Tutkimuksen suunnittelu, rahoituksen hakeminen ja lupien saaminen voi viedä tutkijalta kuukausia tai jopa vuosia. Tutkimuslupa ja laadittuihin pelisääntoihin sitoutuminen on kuitenkin elinehto potilasnäytteiden tutkimuskäytölle.

Laboratoriossa alkaa näytteen uusi elämä. Tutkija hienontaa näytteet pieniksi paloiksi ensin veitsellä, sitten kudosta pilkkovia entsyymejä käyttäen. Lopputuloksena on pienen pieniä syopäkudospaloja- mikroskooppisen pienia minikasvaimia! Minikasvaimet laitetaan vielä kasvatusgeeliin, joka muistuttaa ihmiskehon kolmiulotteista kasvuympäristöä. Minikasvaimissa voidaan nyt testata uusien lääkeaineiden tehoa.

Toisin kuin potilaassa, tekniikan avulla yhdestä syöpänäytteessä voidaan tutkia useamman lääkeaineen tehoa samanaikaisesti. Monista eri lääkkeistä tehokkaimmin syöpäkudokseen tepsivät lääkeaineet tai lääkeyhdistelmät läpäisevät seulan ja pääsevät jatkotutkimuksiin. Lääketestauksen avulla voidaan myös löytää uusia merkkiaineita jo olemassa oleville lääkkeille, eli testata mille potilasryhmälle mikäkin lääke sopisi parhaiten. Syöpäkasvaimen ohessa kerätystä normaalista rintarauhaskudoksesta varmistetaan, että lääkeaine ei ole vain yleisesti haitallinen kaikille soluille, vaan tappaa nimenomaan syöpäsoluja.

Kuten minkä tahansa lahjoituksen kohdalla, on realistista ajatella, että tutkimukseen osallistuminen ei tuo itselle välitöntä hyötyä. Kuitenkin, se mikä on tänään vasta löydös tutkijan maljalla, voi olla jo viiden-kymmenen vuoden päästä toimiva hoito syöpään sairastuneille. Voinkin ajatella, että suostumuksen antaminen on helpoin tapa auttaa samassa veneessä olevia tulevaisuuden rintasyöpäpotilaita. Se on siis helppo tapa vertaistukea toista, tulevaisuuden syöpäpotilasta.

Kun tutkija saapuu laboratoriosta kotiin, hän huokaisee. Hän on uupunut kiireisestä päivästään, mutta päällimmäisenä tunteena hänet valtaa aina kiitollisuus: Kiitos suomalaiset, tiedemyönteiset ja tiedostavat potilaat. Ilman teitä syöpätutkimus Suomessa ei onnistuisi.