Toivo
Toivo mikä ihana tunne
Mutta lopulta kamala murhe
Älä mene toivon piiloon
Sinä jäät sen unelmoinnin kiitoon
Mikä katala valhe
Totuuden piilottamisen kahle
Toivot mitä et saa
Voi mikä ihana haluamisen maa
Joskus on tavattava totuus
Voi mikä hirveä julmuus
Sen sijaan elämme toivossa
Sen ihanassa hoivassa
Älä toivo liikaa
Se pettää joka iikkaa
Totuus on kamala
En sano tätä pahalla
Voimme elää turhassa maailmassa
Ajatellen että kaikki on hanskassa
Toivo on ihanan elämän huijaus
Mutta yritä kuulla totuuden kuiskaus
Voit aina elää rauhassa
Kun toivo riippuu kaulassa
Mutta sekin olisi katalaa
Sillä ei ikinä huomaisi totuuden alaa
Voit toivoa mitä vaan
Mutta se ei oikein sovi elämän kaavaan
Sillä kaikki ei saa mitä haluaa
Jolloin totuus ulos savuaa
Pakkohan sitä on toivoa
Muuten et ikinä voi kuulla surun sointua
Elä totuuden luona
Pysy siellä joka vuonna
Toivo on hyvä asia
Pidä sitä mukana kuin rasia
Mutta älä piilota totuutta
Muuten tunnet toivon pahuutta
Syöpä mikä kamala murhe
Mutta älä sitä toivoon sulje
Se mukana kulje
Julia Dickson kirjoitti runon vuosi sitten kirjoituskilpailua varten kolmetoistavuotiaana. Kuvituskuvana hänen nyt, vuotta myöhemmin, piirtämänsä kuva ja teksti: ”Tämä taideteos kertoo siitä miten vaikka olet rikki pystyt jatkamaan elämää omien arpiesi kanssa.”
Rintasyöpäyhdistyksen vuosien 2023-24 teema on Toivo kannattaa! Toivon teema tulee näkymään yhdistyksen sivuilla julkaistuissa blogeissa.
