Hyvinvoivan elämän Graalin malja
”Tanssiva joutsen!” ohjaaja sanoo joogasalin etuosasta. Makaan joogamatolla vatsa toisen reiden päällä, toinen jalka venytettynä taakse suoraksi. Kämmenet ovat etummaisen reiden molemmin puolin, hartioiden alla. Liikutan ylävartaloa ylös ja alas. Salissa samoin tekevät liikkujat näyttävät tosiaan sulokkailta kuin tanssivat kansallislintumme. Huoneessa on liki neljäkymmentä astetta lämmintä, ja vaikka liikkeet ovat hyvinkin hitaita ja lempeitä, pikemmin venytyksiä kuin urheilusuorituksia, hiki virtaa. Tunti kuumassa joogasalissa on omaa, hidasta, stressitöntä ja kiireetöntä aikaani. Se on tunti, jossa kukaan ei vaadi minulta hetkeen yhtään mitään ja saan vain olla. Vähän lonkkiin ja mieleenkin osumaa saaneena, pikkuisen paksuna, mutta ihanana ja keholtani rakastettavana, itselleen hyvää tekevänä joutsenena, muiden yhtä ihanien joutsenten joukossa.
Rauhallinen jooga oli vielä kymmenisen vuotta sitten viimeinen asia, johon olisin kuvitellut osallistuvani. Toistin kuin – kyllä, mantraa – lausetta, että ”vain nopeatempoinen liikunta on minua varten. Olen temperamentiltani liian nopea hidastempoiseen. Eikä hidas liikunta edes ole ’oikeaa’ liikuntaa.” Sitten molempien lonkkien nivelrikko paheni, kivut veivät liikuntakyvyn ja seurasi jonotus leikkaukseen ja hidas toipuminen tekonivelleikkausten jälkeen. Liikunta tuli takaisin elämääni hyvin, hyvin hitaasti, kirjaimellisesti yksi jalan nosto kerrallaan.
Tänään pystyn juoksemaan, vesijuoksemaan, tanssimaan, joogaamaan ja painoharjoittelemaan. Mutta tiedän liiankin hyvin myös, miltä tuntuu täydellisen liikkumattoman sohvaperunan elämä. Mikä siis on muuttunut? Yksi syy – ja kiitollisuuden aihe – on ilman muuta leikkausten myötä saamani kivuttomuus ja palautunut liikuntakyky.
Jäin kuitenkin pohtimaan hyvinvointia ja terveyttä edistävää sisäistä motivaatiota. Mistä sitä saa, mistä se nousee? Mytologiassa Graalin maljalla tarkoitetaan hyvin vaikeasti saavutettavissa olevaa asiaa, ja siitä elämäntapamuutoksissa hyvin usein on kyse. Jotkut tuntuvat tuon mystisen tiedon tai voiman löytävän, mutta vähintään yhtä useat eivät.
Elämäntapamuutokset ovat meille kaikille haastavia. Vakava sairastuminen tekee niistä vielä haastavampia. Siksi jo pelkkä ajatus elämäntapojen viilaamisesta voi tuntua syövästä toipuessa uuvuttavalta. Avain jaksamiseen ovatkin riittävän pienet askeleet.
Yksi tapa tarkastella toimivaa elämänmuutosta on siemenvertaus. Ajattele toivomaasi lopputulosta siemenenä, jonka kylvät multaan. Jo se, että siemen on istutettu mieleesi, on ensimmäinen askel kohti muutosta. Siementä täytyy hoivata lempeästi, kestävästi ja säännöllisesti: vain siten siitä alkaa hiljalleen, päivä, viikko ja kuukausi kerrallaan, versoa uutta elämää. Itsen ruoskinta, piiskaaminen ja armottomuus tappavat siemenen. Itsemyötätunto, lempeys ja siemenen ruokkiminen pienillä onnistumisen askelilla pitävät muutoksen siemenen hengissä.
Mistä tuon siemenen sitten saisi mieleen itämään? Onneksi olkoon: koska olet avannut tämän blogin linkin, siemen mitä ilmeisemmin on jo muhevassa mullassa odottamassa kasvua. Jokin mielesi uumenissa on kiinnostunut pohtimaan terveellisempää elämää ja parempia elämäntapoja. Jokin mielessäsi tämän teeman ympärillä askarruttaa; johonkin ehkä kaipaisit tukea; jokin hyvä asia elämässäsi kaipaisi ehkä vahvistusta tai jostain huonosta olisi ehkä tarpeen luopua. Tai ehkä olet jo tehnytkin hyvää itsellesi, edes jäämättä sitä enempää miettimään? Todennut itsellesi: ”kohdalleni osui vakava sairaus, mutta tässä vaan mennään! Jalka toisen eteen, päivästä toiseen. Olen minä aika kova tyyppi!” Kiitä itseäsi siitä! Idullaan on jo jotakin, joka tuo elämääsi lisää hyvää, koska Sinä toivot sen hyvän tulevan osaksi elämääsi. Toiveesta ja halusta, kun ne ovat riittävän voimakkaita, on vain pieni askel tekoihin.
Varaudu kuitenkin siihen, että toivomasi päämäärä ei tapahdu heti. Takapakkia ja myös epäonnistumisen tunteita ja luovuttamismielialaa voi tulla. Silloin puhu itsellesi – mieluiten ihan ääneen! – lempeästi, kuin parhaalle ystävällesi: tämä ei ole maailmanloppu; vaalimani siemen kyllä pysyy siellä mullassa, vaikka hetkellisesti tulikin kompastuminen. Minä pystyn kyllä! Tarvitsen vain aikaa ja tahtoa olla itselleni hyvä.
Ja jos tarvitset tukea muutokseen, sitäkin on saatavilla. Joskus toisen ihmisen kanssa asian ääneen pohtiminen voi avata turhia lukkoja. Samoin parhaat oivallukset, usein ihan pienet muutokseen johtavat asiat, voivat syntyä, kun saat peilata niitä toisen kanssa.
Missä se luvattu Graalin malja siis on? Sinussa itsessäsi. Ja siinä tunteessa, kun tajuat tekeväsi kaikki hyvät asiat elämäsi tärkeimmälle ihmiselle, itsellesi. Oivallus siitä, että liikunta ei ole vain kalorien polttamista ja painonhalllintaa tai sydänkohtauksen pelossa tehtävää elämäntaparemonttia, vaan kiitollisuutta omaa itseä ja omaa kehoa kohtaan.
Olet jo matkalla.
Kuvituskuva: Annika Wrede
Tiinan kuva: Aleksi Friman