Veteen heitetty kivi
Ajattele, että heittäisit kiven veteen. Jokainen heitetty kivi jättää omanlaisen, ainutlaatuisen jäljen vedenpintaan. Mikään heitetty kivi ei jätä samanlaista jälkeä. Samalla tavoin voidaan ajatella ihmisten välistä vuorovaikutusta kohtaamisissa. Käytöksemme ja kohtaamisen luonne jättää ainutlaatuisen jäljen toiseen ihmiseen. Yhteisöissä nämä tekijät vaikuttavat yhteisön tunneilmastoon ja vuorovaikutukseen. Voimme omalla käytöksellämme luoda myönteistä- tai kielteistä kehää. Se mihin keskitymme, sitä vahvistamme.
Edellä kuvattu ei tarkoita sitä, että keskittyisimme vain myönteisinä kokemiimme asioihin ja tunteisiin. Elämäämme kuuluu koko koettu tunteiden kirjo, tarpeet tunteiden takana ja eletty elämä, jotka kulkevat mukanamme myös kohtaamisissa. Elämään mahtuu valot ja varjot ja toivoon hyvä sekä paha. Yhdessä luomme yhteisömme tunneilmastoa. Millaisessa yhteisössä haluamme toimia ja olla osana?
Olen paljon miettinyt kohtaamista ja vuorovaikutusta tässä vallitsevassa ajassa. Ihminen on laumaeläin ja kaipaa yhteisöön kuulumisen kokemusta. Ihmisen perustarve on tulla nähdyksi, kuulluksi ja kohdatuksi. Enää ei kirjoiteta kirjeitä tai soiteta puheluita, kuten aikaisemmin. Vallitseva pandemiatilanne rajoittaa kohtaamista kasvokkain. Vuorovaikutuksemme on typistynyt viestipalveluiden lyhyisiin viesteihin ja hymiöihin, joissa non-verbaliikka ei ole osa vuorovaikutusta. Saapuneissa yhteydenotoissa yksinäisyyden kokemukset ovat lisääntyneet.
Saattohoitolääkäri Juha Hänninen toteutti hyvakuolema.fi-verkkosivustolla keväällä 2016 ”10 kysymystä kuolemasta”-kyselyn. Osana Palliatiivisen ja saattohoidon asiantuntijan erikoistumiskoulutustani toteutin kyselyn uudelleen muokatuin kysymyksin kevään 2021 aikana. Vastauksia tuli yhteensä 347. Elettyä elämää, kokemuksia kuolemalle menetetyistä läheisistä ja sydämellä mietittyjä pohdintoja kuolemasta osana elämää. Vastauksista nousee vahvasti esille myös tarve kohdata vaiettu aihe ja pukea sanoiksi omia tunteita sekä kokemuksia. Avoimesti ja rehellisesti. Kuolema on osa jokaisen meistä elämää, ei vain elämän päättymistä.
Yhtenä kymmenestä kysymyksestä kysyin, mitä ihminen kuollessaan katuisi tai mistä olisi pahoillaan? Monessa vastauksessa nousee esille elämätön elämä ja sanoittamattomat tunteet, kokemukset ettei ole tullut rakastetuksi tai saanut rakastaa, mielipaha, mitä on toiselle aiheuttanut tai on loukannut toista, toteutumattomat unelmat, se ettei pitänyt omia puoliaan tai sulki silmänsä kaltoin kohtelulta, ettei ollut läsnä – tai ”elänyt rakkaudesta käsin” mm. Ainutlaatuisia, arvokkaita ja hyvin merkityksellisiä vastauksia jokainen! Tunnen suurta kiitollisuutta, nöyryyttä ja liikutusta avoimuudesta ja rohkeudesta, jolla ihmiset ovat vastanneet! Palaan kyselyyn kuukausien edetessä. Lämmin kiitos vastauksestasi!
Rintasyöpäyhdistyksessä olemme nostaneet alkaneen vuoden teemaksi kohtaamisen. Mitä kohtaaminen Sinulle merkitsee? Minkälaisia kohtaamisia kaipaat? Miten kohtaamiset elämässäsi toteutuvat? Miten kohtaat toisen ihmisen? Miten haluaisit tulla kohdatuksi? Mitkä ovat Sinua kannattelevat myönteiset ajatukset polkuina toivoon? Pysähdytään hyväksyvästi havainnoimaan ja uteliaasti ihmettelemään omia ajatuksia ja tunteita – kuinka voit juuri nyt?
Myös haastaviksi koetuilla tunteilla on tärkeä tehtävä. Esimerkiksi viha suojelee rajojamme. Voiko tunteita tai elämää hallita? Ehkä kyse on enemmän tunteiden säätelyn kyvystä, jota kautta reaktiivinen käytös ja impulsiivisuus toiminnassamme vähenee. Tämä tuo arkeemme turvaa ja mahdollisuuksia viipyillä hyvissä hetkissä. Tunteet saavat tulla, olla ja mennä. Virratta meissä. Joka lisää minäpystyvyyden ja aktiivisen toimijuuden mahdollisuutta elämässämme.
Haastan jokaisen meistä tekemään pieniä hyviä tekoja, pieniä asioita, joilla on suuri merkitys – toistemme ja itsemme hyväksi. Yksi pienikin liikkeelle lähtenyt hyvä teko kasvaa matkalla paljon suuremmaksi. Pidetään huolta toisistamme ja itsestämme tässä erilaisessa ja erityisessä ajassa. Nähdään, kuullaan ja kohdataan kohtaamattomiakin! Voimaa yhä jaksaa olla etäämpänä, kunnes taas kohdataan kasvokkain!
Olet tärkeä!