Kumppanina kipu

Kipu kuuluu syöpämatkaan, sanotaan.
Olipa tarina minkälainen tahansa, jossakin vaiheessa on odotettavissa jotakin kivuliasta: leik­kaus, hoito, jälkisärky, metastaasikipu. Mutta miltä syöpäkipu tuntuu?
Olen pahoillani. Minulla ei ole kysymykseesi vastausta. Kaikista syöpään liittyvistä asioista ehkä juuri kipu on henkilökohtaisin: se koetaan salassa, oman kehon piilossa, ihon alla. Johtuipa kipu kireästä lihaksesta, murtuneesta luusta tai syövästä, kaikista maailman ihmisistä vain sinä tiedät, miltä oma kipusi tuntuu. Vuosikymmenien ajan kipua yritettiin tulkita yksiselitteisenä hälytysjärjestelmänä, varoitusmerkkinä kudosvauriosta tai sen vaarasta. Sen vuoksi ymmärrämme vieläkin kipua väärin. Miksi kipu ei suinkaan aina varoita heti, vaikka kehossa muhisi hengenvaarallinen kasvain? Ja miksi kauan sitten parantunut rintasyöpä voi aiheuttaa kipua, vaikka vaaraa ei enää ole?

Mitä kipu on?

Syöpään liittyvä kipujen kirjo on hyvä esimerkki siitä, että kipua ei voi pitää pelkkänä hälytysjärjestelmänä, vaan se on ilmiönä paljon monimuotoisempi. Lääkäri, kipututkija Helena Miranda kertoo, että kipututkimuksen edetessä kivusta on alettu puhua biopsykososiaalisena kokemuksena. Vaikea nimi kätkee sisäänsä ilmiön, jota kipuasiantuntijakaan ei osaa täysin tyhjentävästi avata. ”Kipua on vaikea tiivistää. Kivun kansainvälinen määritelmä osuu aika lähelle: se on epämiellyttävä, täysin yksilöllinen kokemus, jonka taustalla saattaa olla kudosvaurio tai sen uhka. Se, mitä ymmärretään nykyisin paremmin kuin koskaan, on kivun moniulotteisuus. Kipuun vaikuttavat kudosvaurion lisäksi hyvin voimakkaasti myös monet muut asiat”, Miranda selittää. Esimerkiksi syöpään liittyvä kipukokemus syntyy yksi­löllisessä prosessissa, johon vaikuttavat kudosvaurion tai sen uhan lisäksi hyvin voimakkaasti omat ajatukset ja tunteet: mitä kipu merkitsee juuri minulle ja mitä ajatuksia ja reaktioita se herättää? Mitä kivusta on ai­kaisemmin opittu? Mikä mieliala kipukokemuksen tul­lessa vallitsee? Onko ihminen levännyt riittävästi vai kenties lopen uupunut? Kipu on myös kulttuurisidonnaista; entisaikojen spartalaisille kovankin kivun sietäminen oli arvostettu ominaisuus, nykyihmisen päivän pilaamiseen riittää paperihaava. ”Kivussa näkyvät myös henkinen tuska ja ahdistus, kärsimyskomponentti. Satavuotiaalle voi olla helppo hyväksyä oma kipu osana kohtaloa, nuorelle ihmiselle ajatus kivuliaasta sairaudesta voi tuottaa hirvittävää tuskaa”, Miranda kuvailee. Meillä Suomessa kivun monimuotoisuuteen on alettu heräillä vähitellen, muihin länsimaihin nähden hiukan jälkijunassa. ”Täällä pidetään tiukasti kiinni biomedisiinisestä näkökulmasta. Sitä, että kipuun vaikuttavat myös ajatukset, kokemukset ja tuntemukset, ei oikein haluta hyväksyä.”

Kivun ihmeellinen fysiologia

Olemme kuulleet tarinoita rintamalla haavoittuneista sotilaista, jotka eivät huomaa haavoittuneensa. Osalle rinnanpoistoleikkaus on kivulias kokemus, osa ei kaipaa kivunlievitykseksi edes tavallista särkylääkettä. Toiset sanovat, että syöpä sattuu, toisten syöpä on täysin kivuton. Jos kaikilla on jokseenkin samat hermopäätteet, niin miksi niiden tuottamat aistimukset vaihtelevat? Kipua selitettiin kauan yksinkertaisen ruiskumallin avulla. Sen mukaan kipu syntyy, kun kudokset tuottavat vaarasta kertovan aistiärsykkeen eli nosiseption, joka nousee keskushermostoon. Särkylääke katkaisee viesti­yhteyden, jolloin kipu ei tunnu. Miranda kuitenkin selit­tää, että kudostasolta nouseva viesti on vasta ”raakadataa”. Se saa lopullisen muotonsa aivokuorella, jossa kipu pääasiassa koetaan. Vasta aivokuori muodostaa lopullisen kivun kokemuksen, sen voimakkuuden ja epämiellyttävyyden. Miranda kertoo arkisen esimerkin. ”Murtuneen nilkan aiheuttama kipu voi olla varsin voimakasta, mutta koska sille on selkeä syy ja tiedetään, että se paranee, kipukokemus on siedettävä. Sen sijaan jäytävä kipu, jonka syy on epäselvä, voi olla kokemuk­­sena valtavan epämiellyttävä, vaikka kipu itsessään oli­­si lievääkin.” Ahdistus, pelko,  outouden tunne ja masennus tekevät usein syöpään liittyvästä kivusta vaikeampaa sietää. Syöpäkivun yhteydessä pintaan nousee monenlaisia tunteita, pelkoja ja ehkä käsittelemättömiä asioita aikaisemmasta elämästä. Ne tulevat osaksi kipua.

Kun lääke ei auta

Syöpäkivun hoitoon on olemassa laaja kirjo lääkkeitä, ja alan asiantuntijat vakuuttavat, että lähes kaikki kipu pystytään hoitamaan niiden avulla tehokkaasti. Tämän ajatuksen säännöllinen toistaminen on itse asiassa hyvin tärkeä osa lääkehoitoa: jos emme usko lääkkeeseen, se ei ehkä autakaan viemään kipua pois. Kun laitat särkylääkkeen kielelle ja huuhtelet sen alas lasillisella vettä, kipulääkkeen vaikutuksesta osa on nk. placebo-vaikutusta: uskot, että lääkkeestä on apua, ja siksi siitä myös on apua. Placebo-vaikutus selittää jopa puolet särky- tai kipulääkeen tehosta, ja ilman sitä lääkkeen vaikutus ei ole paras mahdollinen. Jopa morfiinin teho voi jäädä vaatimattomaksi, ellei ihminen itse tiedä saaneensa voimakasta kipulääkettä. Toisaalta hyvä kivunlievitys voidaan saada aikaiseksi myös lumelääkkeellä: lukemattomissa tutkimuksissa tavalliset kalkkitabletit ovat lievittäneet mitä erilaisimpia oireita tehokkaasti, jos ihmiset ovat uskoneet niiden auttavan.
Tutkimuksista tiedetään, että tavallisissa pitkään kestävissä kipuoireissa kuten selkäkivussa lääkehoidon teho itsessään on melko vaatimaton. Miranda kertoo, että kroonista kipua kärsivistä vain joka kolmas hyötyy lääkkeistä niin paljon, että kipu vähenee noin kolmanneksen. ”Syövän hoidossa lääkehoidon vaste on onneksi parempi, mutta yleisesti ottaen lääkehoitoon ladataan huikeita  odotuksia, vaikka todellisuudessa pelkällä lääkehoidolla kipua saadaan lievitettyä tai poistettua yllättävänkin huonosti.” Ajatus on pelottava. Samaan hengenvetoon Miranda alkaa kuitenkin puhua lääkkeettömistä hoitokeinoista, joiden tehoa ei ole aikaisemmin ymmärretty lainkaan. Siellä, missä perinteinen lääketiede on halunnut nähdä vain mustaa ja valkoista, on lukemattomia harmaan sävyjä.

Lääkkeettömiä lääkkeitä

Nyt liikutaan heikoilla jäillä, mutta Miranda astuu sinne komealla loikalla. Puhe on nimittäin uskomushoidoista. Miranda huokaa termille. ”Olemme tiettävästi ainoa maa maailmassa, jossa käytetään virallisissa yhteyksissä sanaa ’uskomushoito’. Uskomushoidon leiman saaneilla lääkkeettömillä hoitokeinoilla on vaikutuksia, jotka on voitu osoittaa tieteellisesti, kipuaistimuksia kuvantamalla. Esimerkiksi plasebotutkimuksista on saatu aivan järisyttäviä tuloksia. Kun ihminen odottaa, että hoidon vaikutus on myönteinen, se tuottaa fysiologisen, mitattavissa olevan vaikutuksen kivun kokemukseen. Tämä vaikutus pystytään mittaamaan, ja se on estettävissä opioidiantagonistilla. Eihän silloin ole enää kysymys mistään uskomuksesta!” Miranda puuskahtaa. ”Etenkin me lääkärit pidämme yllä aivan turhaan yllä jyrkkää ja mustavalkoista ajattelua, kun kyse on vaarat­tomista menetelmistä, joista voi olla potilaalle hyötyä. Akupunktiota ja muita lääkkeettömiä kivunhoitomenetelmiä halvennetaan ja leimataan hölynpölyksi, ja siksi ihmisten kivun lievittäminen ei edisty toivottavalla tavalla.”
Miranda tähdentää, että lääkkeelliset ja lääkkeettömät hoitokeinot eivät missään nimessä sulje toisiaan pois. Päinvastoin: ne täydentävät toisiaan. ”Itse olen päättänyt tutkimuksiin perehdyttyäni, että jos ihminen haluaa mennä kuumakiviterapiaan tai kalevalaiseen jäsenkorjaukseen, niin minulla ei ole syytä ampua hänen toivoaan alas. Päinvastoin: tällainen hoito voi olla yksi pala ihmisen kokonaisvaltaista kivunhallintaa. ”

Hyvä kivun hoito on itse tehty

Mirandan mukaan erilaiset lääkkeettömät kivunhoitokeinot vahvistavat lääkkeiden vaikutusta ja voivat auttaa pitämään kipulääkeannokset pienempinä. Ja aivan taatusti niillä on sijansa on erityisesti syöpäkivun hoidossa: jos mindfulness tai kosketushoito auttavat, on ilman muuta luvallista ja jopa suotavaa hakea lievitystä kipuun myös niistä. ”Esimerkiksi oksitosiinintuotantoa lisäämällä voidaan vähentää kipua. Jos ajatellaan, että kipuhuippu on sadan prosentin kohdalla ja lääkkeellä sitä voitaisiin pienentää 50 prosenttia, loppu voitaisiin lievittää monen eri keinon yhdistelmällä: 5-10 prosenttia poistettaisiin kosketushoidolla, musiikin kuuntelu lievittäisi kipua toiset 10 prosenttia, lemmikin silittäminen toiset 10 ja niin edelleen. Esteettinen ympäristö ja miellyttävät tuoksut auttavat, samoin mindfulness, oman itsensä ja elämäntilanteensa hyväksyminen. Yhtä reseptiä ei ole, koska kipukin on kokemuksena täysin yksilöllinen. Omat keinot pitää löytää itse.”
Miranda myöntää, että tällaisen kivunlievitysfilosofian omaksuminen voi kuitenkin tuntua hankalalta. ”Ihminen on tietyllä tavalla aika yksisoutuinen olento. Ja olisihan se hienoa, jos olisi yksi helppo hoito, joka poistaisi kaiken kivun. Sitä ei kuitenkaan ehkä ole. Siksi työkalupakin pitäisi olla monipuolisempi. Ei kesämökkiäkään pysty rakentamaan pelkällä vasaralla. Näkisin, että ihanteellisessa tapauksessa kivun­lievityksen suunnittelu voitaisiin aloittaa jo syöpädiagnoosivaiheessa. Pelkkä tieto siitä, että syöpä on, voi aiheuttaa kivun  kokemuksen”, Miranda pohtii.

Tiesitkö tämän?

• Kipu ei kerro mitään syövän laadusta tai levinnäisyydestä.
• Kipu rinnassa on hyvin harvoin oire rintasyövästä. Rintasyövän tavallisin ensimmäinen oire on täysin kivuton kyhmy rinnassa.
• Osalla syöpäpotilaista ei esiinny kipuja missään sairauden vaiheessa.
• Syöpäkipuja pystytään hoitamaan hyvin tehokkaasti.
• Kipu aiheuttaa stressihormonien ja monien muiden aineiden vapautumista, jotka voivat pahentaa kipua tai aiheuttaa uusia epämiellyttäviä oireita.
• Syöpäpotilaan kipu voi johtua myös jostakin muusta syystä kuin syövästä. Syöpäpotilailla esiintyy hyvin paljon myös tavanomaisia kroonisia kiputiloja (niska-, hartia- ja selkäkipuja, polven ja lonkan nivelrikkoa ja erilaisia lihasperäisiä kiputiloja).

Teksti: Nina Sarell
Rinnakkain 2/2017