Sosiaalinen tuki kannattelee rintasyöpään sairastunutta
Seitsemän vuotta sitten minulla oli unelma. Olin aiemmin toiminut yhtenä tutkijana Turun ammattikorkeakoulun ja Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen Syöpäpotilaan hyvä hoitopolku -hankkeessa. Havaitsimme tuolloin, että Suomessa syöpään, erityisesti rintasyöpään, sairastuneet kokevat elämänlaatunsa ja toimintakykynsä monilta osin heikentyneeksi. Väitöslektiossani 15.5. totesin, että eniten minua liikutti tieto siitä, että syöpään sairastuneen diagnosoinnin, hoidon ja kuntoutuksen koettiin toteutuvan alueellisesti eri tavoin, vaikka terveydenhuollon rakenteet sekä hoitamisen ja kuntoutuksen perustavoitteet ja lähtökohdat ovat täysin samanlaiset.
Päädyimme pohdinnassamme siihen, että tarvitsemme lisätietoa siitä, mitkä tekijät ovat yhteydessä rintasyöpää sairastavan ja sairastaneen koettuun elämänlaatuun – voitaisiinko nämä selvittämällä kehittää syöpää sairastavien ja sairastaneiden hoito- ja kuntoutusmenetelmiä?
Väitöskirjassani tarkastelin rintasyövästä selviytymisen sosiaalisia ja psyykkisiä ulottuvuuksia sekä niihin vaikuttavia tekijöitä, kuten koherenssin tunnetta, tyytyväisyyttä elämään, sosiaalista tukea ja kuntoutusta. Tutkimuksessa korostui erityisesti sosiaalisen tuen ja seksuaalisuuden vaikutus elämäntyytyväisyyteen.
Hienointa – ehkä myös hämmästyttävintä – oli, että tulosten mukaan rintasyöpään sairastuneet naiset ovat yhtä tyytyväisiä elämäänsä kuin terveet verrokit. He arvioivat elämäntyytyväisyytensä myös selkeästi vahvemmaksi kuin masennusta sairastavat naiset. Voidaankin todeta, että rintasyövästä selviytyneiden naisten elämäntyytyväisyys säilyy suhteellisen ennallaan vähintään vuoden kestäneen toipumisvaiheen jälkeen. Sairastumisesta aiheutuneen akuutin kriisin jälkeen elämäntyytyväisyys saattaa jopa parantua.
Kun selvisi, että rintasyöpään sairastuneet ovat hyvinkin tyytyväisiä elämäänsä, kartoitettiin terveydellisiä ja sosiaalisia tekijöitä tämän taustalla. Tiedetään, että esimerkiksi sosiaalisella tuella on merkittävä vaikutus yleiseen terveyteen ja hyvinvointiin ja sitä kautta myös elämänlaatuun. Sillä on havaittu olevan myönteisiä vaikutuksia rintasyöpää sairastavien toimintakykyyn, sairaudesta selviytymiseen ja sopeutumiseen sekä erityisesti hoitojen aikana koettuun ahdistukseen ja stressiin.
Riittämättömään tai olemattomaan sosiaaliseen tukeen taas liittyy syöpäkuolleisuuden merkittävä lisääntyminen – sosiaalisen eristäytymisen on todettu olevan samanlainen terveysriskitekijä kuin perinteisemmät korkea verenpaine, liikalihavuus ja tupakointi. Riittävä sosiaalinen tuki puolestaan vaikuttaa positiivisesti niin fyysiseen, psykologiseen kuin sosiaaliseenkin toimintakykyyn sekä parantaa esimerkiksi seksuaalisia toimintoja. Sillä on myös myönteinen vaikutus rintasyöpää sairastavien eloonjäämislukujen kasvuun.
Rintasyöpää sairastavien naisten tärkeimmät sosiaalisen tuen lähteet ovat tutkitusti heidän perheensä: puoliso, lapset, vanhemmat ja sisarukset. Väitöstutkimuksen tulokset vahvistavat erityisesti puolison tai kumppanin keskeistä roolia rintasyövästä toipumisessa, ja puolisolta tai kumppanilta saatu tuki johtaa parhaassa tapauksessa parempaan elämänhallintaan ja sairaudesta selviytymiseen.
Väitöstutkimukseni avulla saatiin uutta tietoa rintasyövän sairastaneiden suomalaisnaisten kokonaisvaltaisesta elämänlaadusta, mikä edesauttaa olemassa olevien tukimuotojen kehittämistä valtakunnallisesti. On selvää, että tukipalveluja on tarjottava paitsi rintasyöpää sairastaville ja sairaudesta selvinneille myös heidän läheisilleen elämänlaadun parantamiseksi ja ylläpitämiseksi. Erityistä huomiota tulee kiinnittää sosiaaliseen tukeen ja puolison tai kumppanin huomioimiseen hoitopolulla, painottuen etenkin syöpäkuntoutukseen.
Tämä blogi on ensimmäinen kolmen blogin sarjasta. Toinen osa käsittelee rintasyöpään sairastuneen naiseutta ja seksuaalisuutta, ja kolmas kuntoutuksen mahdollisuuksia.